Kun drots alkaa/alkoi kirjoittamaan tätä postausta, on/oli torstaita jäljellä vielä kolmisen tuntia, katsotaan, mikä on tilanne tämän valmistuttua. Villi veikkaus, torstai oli toivoa täynnä.
Lainattiin tosiaan seitsemän leffaa viikoksi, se joku Makuunin mikä lie, kolmen euron leffoja seitsemän viikoksi. All nighterhan oli meneillään, joten jollain oli itseään pakko viihdyttää, kun kerrostalossa ei saa kiekkua ympäri asuntoa keskellä yötä.
Hyppysiin tarttui siis Reikä sydämessäni, Remo 911!: Miami The Movie (Uncut), Tiedän, mitä teit viime kesänä 3, Mela kateissa, G-Force, The Break-Up ja Pearl Harbor, joista viimeinen jäi ajan ja osittain kiinnostuksenkin takia katsomatta. Eli hemaisevassa arvostelussa on siis "vain" kuusi elokuvaa.
Reikä sydämessäni
(Ett Hål i mitt hjärta)
Isä ja poika asuvat kahden pientä kerrostalokämppää, jossa isä Richard kuvaa pornoelokuvaa ja poika Eric haluaisi olla jossain muualla. Tämä ujo poika viettää lähes kaiken aikansa suljetussa huoneessaan kuunnellen musiikkia, jottei kuulisi, mitä muualla asunnossa tapahtuu.
Richard kuvaa kotikutoista pornoelokuvaa ystävänsä Cegon kanssa ja nuoren pornourasta haaveilevan Tessin kanssa. Kun he juovat itsensä toistuvasti humalaan, estot katoavat täysin ja heidän käytöksensä muuttuu täysin holtittomaksi.
Siis voi pyhä jysäys. Ei kyllä ollut tietoa, että maailma sisälsi niin mauttoman elokuvan. Selostus kuulostaa melko mielenkiintoiselta ja hyvällä toteutuksella siitä saisi hyvän. Mutta tuosta ruotsalaisten versiosta on kyllä Oscarit kaukana. Kaksikolle tuli ensimmäisenä mieleen erittäin pienen budjetin taidepläjäys tai Indie-vaikutteinen pätkä, jolla kokeiltiin yhteiskunnan rajoja.
Elokuva sisälsi pornon osalta kyllä sitten ihan niin kaiken, food playsta aina water sporttiin. Pari kertaa kaksikolle lensi kyllä tyyny tai peitto kasvojen eteen, kun ei oikein kohtaus mielluttänyt. Sen verran kieroutuneita tämän kaksikon molemmat osapuolet ovat, että jos elokuvassa ei olisi näkynyt senkään vertaa itse actionia, eli seksiä, olisi leffa jäänyt hätäseen kesken, sillä muuta siitä ei oikein jäänyt käteen.
Elokuva hyppi ihmeellisesti ajasta toiseen ilman selkeitä aikajanoja ja siihen sisältyi paljon eri kohtauksia ja elementtejä, joille kaksikko ei oikein tahtonut löytää yhteyttä. Jos elokuvaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi sekava. Vähän huonokin, mutta ennen kaikkea sekava. (Tässä vaiheessa kaksikko nauroi kippurassa, että tämän jälkeen kaikki elokuvat vaikuttaisivat mestariteoksilta. Ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa...)
Reno 911!: Miami The Movie (Uncut)
Kun Miamin "oikeat" poliisit joutuvat karanteeniin, South Beachin asukkaiden ainoa toivo ovat poliisikokoukseen tuleet epäkelvot renolaiset. Mutta kun luutnantti Danglella ja hänen arveluttavalla joukollaan on käytössään nopeita partioautoja, tappavia tuliaseita ja oikea tappajachopperi, Miami voi kohdata tuhonsa poliisien käsistä ennen rikollisia.
SIIS. Tämä oli tylsä. Tylsääkin tylsempi, vitsit olivat mauttomia ja aivan liian liioiteltuja ollakseen hauskoja. Jenkkikomedian stereotypiat täyttyivät kyllä enemmän kuin täydellisesti, aloittaen minishortseihin pukeutuvasta denial-homosta Big Booty Bitches -afroamerikkalaiseen naiseen. Eikä bimboa Barbieta ja aivotonta erakkoa sovi unohtaa laskuista.
Kurtut otsalla tätä hetki katsottiin, mutta tarpeeksi monen yliampuvan kohtauksen jälkeen drots syöksyi ei-hiin-viehättävästi sohvalta ilmapatjan päälle painamaan stoppia. Ei ollut meidän elokuva tämäkään. Etenkään tämä. Vitsit olivat niin stereotypioihin nojaavia massaheittoja, joita oli jopa liioiteltu mauttomuuteen asti. Neliön ruudulta tuntui tulevan vain tasapaksua paskaa ilman minkäänlaista mielenkiintoa.
Ja taas naurettiin kippurassa sohvalla, että ollaanpas me ihan vitun hyviä valitsemaan elokuvia. Varauduttiin siis henkisesti jo siihen, että loputkin olisivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä.
Tämän elokuvan alkaessa pyöriä, kaksikon odotukset olivat huomattavasti korkeammalla, koska ensimmäinen elokuva oli floppi. Mutta tämä olikin sitten superfloppi.
Tiedän, mitä teit viime kesänä 3
(I'll Always Know What You Did Last Summer)
Ryhmä Coloradolaisen pikkukaupungin teininuoria saa kokea kauhun nahoissaan, kun heinäkuun 4. päivänä yksi heidän ystävistään kuolee tapaturmaisesti karmaisevaan legendaan perustuvan kepposen seurauksena.
Nuoret vannovat pysyvänsä hiljaa osallisuudestaan tapaturmaan ja lupaavat viedä salaisuutensa mukanaan hautaansa. Heidän ystävyytensä joutuu kuitenkin koetukselle. Nuoret ajautuvat yhä pahemmin erilleen, kunnes he seuraavana itsenäisyyspäivänä alkavat saada uhkaavia viestejä, joissa vihjataan, että joku muukin saattaa tietää, mitä sinä kohtalokkaana kesäiltana todella tapahtui. Onnistuvatko nuoret saamaan selville uhkaajansa henkilöllisyyden vai joutuuko jokainen heistä lunastamaan lupauksensa ennenaikaisesti.
Aina pitää ottaa mukaan yksi kauhuelokuva, vaikkei kumpikaan oikein niiden BFF olekaan. Tämä oli melko hyvä, kun vertaa kahteen ensimmäiseen katsottuun elokuvaan. Kaksikosta kumpainenkin on joskus ainoinaan nähnyt ensimmäisen ja toisen osan kyseisestä elokuvasarjasta ja suuhun oli jäänyt ihan okei maku.
Elokuvasta juuri kauhuelokuvien povista ei kumpainenkaan juuri osaa sanoa juuta eikä jaata, kun ei pahemmin ole niitä kauhuja katseltu. Mutta näin amatöörin silmistä juoni oli ehkä hieman ennalta-arvattava, Karma got you, babe. Tosin moneen otteeseen saatiin kyllä istua polvet kurkussa ja peitto tiukasti käsissä valmiina lehahtamaan silmien eteen. Ja niin tehtiinkin pari kertaa.
Pätkässä oli kyllä hyvin jännitystä, muutamassa kohtauksessa melkein piti pelätä jotain, mutta ei sitten loppujen lopuksi tarvinnutkaan, joten plussat siitä, ettei joka kerta tapettu jotakuta. Tämä raina jäi kyllä osittain vähän neutraaliksi, kunnei kumpikaan tosiaan tiedä sen kummempia kauhuelokuvista ja niiden peruskaavoista/stereotypioista ja muusta paskasta. Positiivinen yllättäjä kahden totaaliflopin jälkeen!
Mela kateissa
(Without a Paddle)
Kolme ystävystä saa selville kuolleen ystävänsä olleen lentokonekaappauksessa vuonna 1971 kadonneiden 200 000 dollarin jäljillä. Löydettyään kaappari D.B. Cooperin jälkeensä jättämän kartan, pojat päättävät seurata sitä saallin luo. Matkallaan he kohtaavat jos minkälaisia vastoinkäymisiä: tielle osuu niin takapajulan ruohonviljelijoitä, joilla on liipasinsormi herkässä, hemaisevia puussa majailevia hippejä, kuin rajattomilla äidinvaistoilla varustettu karhukin.
tsikku oli tämän pätkän jo aiemmin nähnyt ja sanoi sen olevan hulvaton. Joten drotsin odotukset olivat komedian suhteen korkealla. Tämä oli kyllä kiistatta illan paras elokuva, ilman muuta, mutta tsikku oli saanut drotsin jo niin innostumaan, että odotusten ollessa niin korkealla, ihan pienen pieni pettymys pääsi viljelemään pesänsä.
Idea on hulvaton, kolme kaverusta lähtee neljännen muistoa kunnioittaen keskellä ei mitään ratkaisemaan jotain ihmeellistä aarrereissua. Tietenkään kommelluksilta ei säästytty. Leffan kolmikko muistutti uhkaavasti joiltain osin tsikkua, drotsia ja Sergeitä liikenteessä. Erittäin pelottavasti.
Näyttelijöiden työ oli huomattavasti korkeampilaatuista, kuin illan ensimmäisessä komediassa, jonka jälkeen toki rima oli melko matalalla, mutta hyvät naurut tästä elokuvasta saatiin! Ei tosin yllä drotsin henkkoht topten-listalle, mutta hyvä se oli, molempien mielestä!
G-Force
G-Force on huippukoulutettujen marsujen eliittiryhmä, jonka käpälissä on koko maailman kohtalo. Marsujen iskuryhmään kuuluvat Darwin, menestystä kunnianhimoisesti janoava johtaja; Blaster, räväkkä ase-ekspertti, jolla riittää asennetta ja hurjapäisiä temppuja; ja Juarez, hemaiseva taistelulajien taitaja; joukkoa täydentävät lisäksi kirjaimellisesti kärpäsenä katossa lymyilevä tiedusteluasiantuntija Mooch ja tietotekniikkaspesialistina häärivä tähtikuonokontiainen Speckles. G-Force – miniagentit on megatuottaja Jerry Bruckheimerin (National Treasure, Pirates of The Caribbean) vauhdikas toimintaelokuva täynnä rohkeita stuntteja, hienoja erikoistehosteita ja hullua huumoria. G-Force on huimapäistä viihdettä koko perheelle!
Niin noh. Ei todellakaan Disneyn parhaimmistoa, likikään, mutta ihan mukiinmenevä animaatio. Idea agenttimarsuista on itsessään jo niin hupaisa, ettei elokuvaa voi ottaa kovin vakavasti. Idea on melko omintakeinen ja jopa ketterä, eikä kompastelesen suuremmin toteutuksessaan. Elokuva voisi olla olemassa myös, jos marsut olisi korvattu ihmisillä, jolloin elokuva ei tietenkään olisi enää animaatio, vaan täysipainotteinen sarjatuotantokomedia.
Tässä tapauksessa sanotaan siis, että animointi pelasti periaatteessa koko elokuvan. Ilman ihmemarsuja, tämäkin olisi todennäköisesti yltäny melko lähelle Renoa. Lapsille varmasti viihdyttävä, mutta tämä ikäpolvi luottaa yhtä Ice Ageihin ja Madagascareihin.
The Break-Up
Romanttinen komedia luotaa parisuhteen ongelmia varsinkin itsekkäiden ja patalaiskojen miesten osalta. Elokuvassa Gary (Vince Vaughn) isännöi suosittuja kiertoajeluja Chicagossa. Hänen mielestään työ vaatii kuitenkin niin paljon, ettei hänen tarvitse tehdä mitään muiden kanssaihmisten eteen, vaan keskittyy nauttimaan heidän raadantansa tuloksista. Erityisesti tyttöystävä Brooke (Jennifer Aniston) tekee kaikkensa, mutta kiitosta ei heru koskaan.
Lopulta Brooke saa tarpeekseen vätys-miehensä norkoilusta ja alituisesta selittelystä ja ilmoittaa päättävänsä suhteen. Siitä alkaa pitkä ja vaivalloinen matka kohti parisuhteen ydintä. Kaikki keinot ovat sallittuja, kun suhteen toista osapuolta pitää loukata, vaikka sitä ei pohjimmiltaan edes haluaisi. Rakkaus on sotaa, ja kun pari yhä asuu samassa asunnossa, se on asemasotaa.
drots on ihan pikkiriikkinen Vince-fani, joten elokuvan odotettiin olevan hieman parempi, kuin se oikeasti oli. Sisällöltään ja kohtauksiltaan elokuva oli kuin mistä thansa vähän hunningolla olevasta parisuhteesta, mutta ehkä se oli juuri se kikka, mikä teki siitä sen verran tylsähkön.
Elokuva muistutti tasapaksuudellaan vähän aiempia pätkiä, sillä oikeastaan alusta asti molemmat osapuolet kostivat toisilleen toisen edellisen teon, luoden ennalta-arvattavan oravanpyörän. Siinä oli käytetty parisuhteen peruskeinoja, mustasukkaisuutta ja omaa tilaa aseena, kun luotiin sitä asemasotatannerta.
Siitä ehkä selviää, miten paljon parisuhde vaatii työtä ja se pureutuu kyllä hyvin syvälle parisuhteeseen ja tasa-arvoon, jolloin joku siitä saattaa saada sen tarvitseman sysäyksen, mutta näin viihde-puolelta se jätti loppujen lopuksi vähän kylmäksi.
Lisäksi loppu saa paljon miinusta. Sen kummemmin spoilaamatta, komedian ei kuulu päättyä noin. Ja piste.
Ja tässähän tämä. Eihän tässä nyt paljoa sitä itse idiotismia ollut, mutta jotain asiantynkääkin vaihteeksi.
PS. HA! Ollaan vielä torstain puolella. *proud*
