Kuten tässä on vissiin ainakin ohimennen jo mainittu, niin touhutrio drots, tsikku ja Sergei suuntaavat seitsemäntenä päivänä kesäkuuta armon vuonna 2011 Saksan ihmemaahan. Kokonainen viikko on tarkoitus huimia Hampurissa, tutustua Reeperbahniin (hotellilta on siihen parin korttelin matka), käydä eläintarhassa, shoppailla, pitää hauskaa ja tutustua mahdollisimman paljon Hampuriin ja sen lähimaastoon. drotsin serkku majailee onneksi pysyvästi Hampurissa, niin jonkin sorttista opastusta ja neuvontaa on ainakin saatavilla, tarpeentullen ihan jopa omalla kotimaisella.
Nojooh, reissusta ja sen tarkoituksetahan on revitty huumoria enemmän, kuin laki sen sallisi. Tottahan toki Saksa kiinnostaa senkin takia, että sieltä on lähtöisin tämä (kaiken pahan alku ja juuri) Tokio Hotel. Ilman tuota kokoonpanoa, ei olisi tämäkään kolmikko koskaan löytänyt toisiaan. Mihin voi lähettää kiitosvideon?
drots sitten päätti taas eräänä villinä yönään hieman uneksia. Tarinassa tämä sakki porhalsi autolla pitkin Sakulandiaa, päätyen erään tietyn talon eteen... Ja mitäs sitten? Kyseisen unen pohjalta syntyi eräs mukava iltasatu, jonka ajattelimme nyt tarjota piristämään myös teidän iltaanne, rakkaat lukijat.
Kauhutrio Saksassa
Volvon matkustajatila täyttyi kahden nuoren naisen innokkaasta suunnittelusta, mitä tehtäisiin, kunhan saavutettaisiin Magdeburgin määränpää. Kuskina toimiva drots alkoi olla jo kurkkuaan myöten täynnä mitä idioottimaisempia ideoita. Normaalisessa mielentilassa violettipäinen olisi ollut mukana yhtä äänekkäästi ja suunnittelemassa mahdollisia keinoja pysähtyä, mutta ei nyt. Hän oli noussut väärällä jalalla ja yrittänyt viimeiseen asti olla hilpeä ja olikin siinä onnistunut. Mutta saksalainen hektinen liikenne oli syönyt hänen viimeisenkin hermonsa.
”Vittu kun ei auta edes se, että on suomalaiset kilvet ja nainen ratissa, perkele mikä liikenne!” drots kirosi ja sauhutti röökiä avoimesta ikkunasta tapansa vastaisesti. Hän ei normaalisti polttanut autossa, mutta tilanne vaati sitä sillä hetkellä.
”No teenkö äkkiä paperin, missä lukee, ’we bin trei girls auf Finland und can nicht auto driven’?” tsikku väläytti etupenkiltä drotsin vierestä pieni hupi äänessään ja sai Sergein takana nauramaan äänekästä käkätystään, joka sai drotsinkin hiukan hymähtämään poistuessaan liikenneympyrästä vauhdikkaasti saksalaiseen tapaan. ”Vai miten se meneekään.”
”No ei noin ainakaan, tossa on vittu kaikkea sekasin, tota ymmärrä sinä itekään”, drots sanoi hymyillen ja puristi rattia oikealla kädellään samalla, kun imaisi rauhoittavaa nikotiinia keuhkoihinsa. ”Georgkin meille naurais.”
”Vitun Scherlock”, tsikku tuhahti saksalaisittain naurunsekaisesti viitaten drotsin kirjoitustaitoon ja meinasi kirkaista kauhusta heti perään, kun näki valkoisen bemarin lähestyvän uhkaavasti.
”No älä nyt, aina mä alta ehin pois.”
”Joo, mä tiedän sen. Mut HEI, mites olis jos me vaan pysätään ja levitellään käsiä?” tsikku alkoi taas ehdotella ja sai Sergein taas innostumaan.
drots oli jo huomattavasti paremmalla päällä, mutta ei silti osallistunut ideointiin. Navigaattori alkoi näyttää yhä vähempiä kilometrejä määränpäähän, mutta auto alkoi liikkua eteenpäin melko vaivalloisesti pienessä nopeudessa.
”Mikä vittu tätä nyt saatana vaivaa”, drots sanoi vähän huokaisten ja tiesi, että jokin oli vialla, muttei kuitenkaan pysäyttänyt autoa heti. Mikään valo kojelaudassa ei palanut, eikä mistään kuulunut kolinaa. Navigaattori näytti matkaa perille olevan vain 200 metriä, joten drots päätti kiduttaa autoaan vielä sen lyhyen matkan.
”Hei, hei! Tomin R8 on pihatiellä!” tämä hihkaisi jo melko innoissaan ja pakokauhunkin sekaisesti ja alkoi hermoilla. Sergei ja tsikku jähmettyivät täysin, kun drots ajoi strategisesti hieman ohi valkoisen R8:n herättääkseen minimimäärän huomiota, hassusti liikkuva Volvo oli jo unohtunut täysin.
”Et nyt jumalauta pysää tähän! Aja ohi, aja ohi!” tsikku alkoi vinkua vieressä ja tarttui ystäväänsä kädestä kiinni repien mustaa Bushido-hupparia.
”Siis mitä vittua?!”
”Ei me voida pysähtyä tähän! Aja ohi!”
”Ja vitut aja!” drots ärähti ja sammutti moottorin jättäen avaimet paikoilleen. ”Perkele, tänne asti tultu, niin ei saatana jänistetä. Mä keksin jotain, play along.”
”drots! Takasin autoon!” Sergeikin panikoi takapenkillä ja loi tsikkuun hätäisiä katseita. He vilkuilivat toisiaan, kun drots nousi autosta ulos ja lähti lähinnä näön vuoksi kiertämään autoaan ympäri. Hän pääsi takaisin kuskin paikalle ja avasi oven vetääkseen vivusta, joka avasi konepellin. Sitä hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, vaan uusi vilkaisu kuskin puoleiseen takarenkaaseen riitti.
”Ei oo totta. Tän takia se auto liikku ihmeellisesti. Paskat.”
”Mä huutasin, ’EI TAASKAAN YHDYNTÄÄ’ jos me ei seisottas TÄSSÄ. Saatana drots, nyt vittu autoon ja ajat helvettiin!” tsikku jatkoi kihisemistään ja oli taipunut jo puoliksi kuskin penkille, mitä turvavyö antoi myöden. Punatukkainen nainen pälyili hermostuneena pihatielle, jossa valkoinen urheiluauto lepäsi.
”Millä mä ajan helvettiin, kun tässä autossa on kolme toimivaa rengasta?” drots sanoi kovaan ääneen levitellen käsiään haastava katse tsikussa.
”Häh?” tämä sanoi kurtistaen kulmiaan. Kaksi pientä klikkausta kertoi etu- ja takapenkkien turvavöiden auenneen. Samassa auton ovetkin aukesivat ja kohta kuskin vieressä pällisteli koko kolmikko.
”Diih. Rengas paskana. Eli tässä seistään, kunnes mä vaihdan renkaan. Teen on parasta toivoa, että joku kiva saksalainen söpöläinen tulee ovesta ulos. Mä vedän röökiks samalla, kun alan purkaa tota takapoksia. Teen olis paree jeesata”, drots sanoi kaivaen takapenkillä olevasta laukustaan röökiaskinsa.
Kaikki alkoivat vähin äänin purkaa täyteen ahdettua farmarin peräluukkua.
”Miten vitussa tää on näin täynnä?” tsikku sanoi nakatessaan neljännen laukun viereiselle asfaltille.
”No sitä samaa voisin kysyä. Tässä on kyllä meidän kaikkien kamoja ihan sikana, että sen puoleen. Me ei osata pakata sitte yhtään”, drots naurahti ja lykkäsi yhden laukun Sergein käsiin, joka oli harvinaisen hiljainen katsellessaan kahden muun sauhun täyttävää remakointia.
”Okei. Jos mä ja Sergei yritetään näyttää vähemmän järkeviltä ja vaihda sä se rengas sillee ASAP. On vähän sellanen olo, että ollaan jossain, missä ei saatas olla”, tsikku sanoi vilkuillen mahdollisimman varovaisesti ympärilleen. Ajatus oli teoriatasolla viehättänyt kaikkia kolmea, pysähtyä hetkeksi talon lähistölle ja lähteä lipettiin sen jälkeen, jälkiä jättämättä. Nyt, kun heidän oli pakko seisoa siinä niin kauan kuin renkaan vaihto kestäisi, se tuntui epäsopivalta.
”Joo joo, vaihdan kunhan saan sen renkaan. Sillä ei sitte ajella bahnalla lujaa, kun maksiminopeus on 80 kilsaa tunnissa. Että takapenkkiterroristi ei sitte vingu siellä.”
Sergei ei päästänyt kuin epämääräisen ynähdyksen taaempaa, kun drots nappasi pohjamaton reunasta kiinni ja avasi kannen, jonka alla tunkki ja vararengas majailivat.
”Mitä vittua..?” violettihiuksinen sanoi puoliksi mumisten tutkaillessaan tilaa, jossa normaalisti oli se vararengas. ”Miks helvetissä täällä on läppärilaukku, eikä rengasta mailla eikä halmeilla?” tämä jatkoi äänensä saadessa yhä epätoivoisemman sävyn. ”Tietääkö jompikumpi teistä jotain tästä?” drots huokaisi niellen turhautuneisuuttaan. Heillä ei ollut vararengasta.
”No… Mä tavallaan jätin sen renkaan Suomeen…” Sergei sanoi vähän vaivaantuneena, mutta yritti hymyillä keventääkseen ilmapiiriä.
”Ai ihanks? Miks vitussa?”
”En aatellu, että meen rengas puhkee! Sä käskit ahtaa kaiken autoon, keinolla millä hyvänsä! Et sanonu, ettei vararengasta saa jättää pois! Mun läppäri mahtu sinne just sopivasti!” Sergei puolusteli korottaen ääntään ja selittäen käsillään. drots vetäisi syvään henkeä ja nosti molemmat kädet niskansa taakse.
”Mahtu vai? No tosi kiva, tosi kiva, päästään ainakin nettiin. Mitä väliä yhdellä renkaalla, kyllä Volvo kolmellakin kulkee, ei me mitään vararengasta tarvita, ihan turhaa kamaa. Vitun EINSTEIN!” drots parahti kääntyen ympäri, kävellen autosta kauemmas muutaman askeleen.
”Ihan oikeesti, Sergei?” tsikku kysyi epäuskoisena vilkuillen pienempää ystäväänsä. Sergei vain nyökkäsi hymyillen vähän hermostuneesti, luoden katseensa porukan kolmanteen, joka polki maata vähän kauempana.
”Joo joo. Mä nyt ajattelin, että drots osaa ajaa niin, ettei rengas puhkea!”
”No ei se kyllä drotsin vika oo, jos rengas puhkee. Ei se sentään piikkimattoon oo ajanu.”
”No vittu en ole, sen verran mä nään eteeni. Mut ihan oikeesti? Läppäri?” drots naurahti yhä toivoen, että rengas laskeutuisi jostain heidän eteensä.
”Joo joo, sori!” Sergei huudahti itsekin jo vähän turhautuneena, se rengas ei ollut siellä, eikä hän voinut sille enää mitään, drotsin olisi ihan turha meluta siinä yhtään enempää.
”Kaikella rakkaudella, Sergei, mutta se ’sori’ ei täytä puhjennutta rengasta! Me ollaan jumissa tässä, ymmärrätkö sä?!”
”Öhmm, sorry, ladies but do you need any help or anything? Bad catfight?” sanoi vieras ääni, joka oli ehtinyt salakavalasti huomaamatta lähes viereen. Tuttu parivaljakko oli ehtinyt heidän luokseen ja Tom Kaulitz oli uteliaana tiedustelemassa virne naamallaan. Veljensä Billin kanssa virnistelevä hoppari katsoi kaikkia kolmea vuoron perään. tsikku ja Sergei tuijottivat eteensä hieman lamaantuneina ja pienet inahdukset olivat ainoat äänet, joita he pystyivät tuottamaan Kaulitzin kaksosten seisoessa edessään.
drots ei jostain syystä ymmärtänyt tilannetta, sillä hän oli liian tuohtunut tilanteesta ajatellakseen selvästi.
”Someone had a great brainstorm and took the spare tyre out of the car to fit her goddamned laptop in the car. And now we have only three tyres in our car. See the dilemma?” drots kitisi sytyttäen taas uuden röökin, luomatta katsetta kahteen muukalaiseen. Hän ei ollut edes tajunnut kiukussaan, kenelle puhui, kunnes huomasi kohottaa katseensa hiljaisuuden vallitessa. ”Ai. Oho.”
Hän vilkaisi tsikkua ja Sergeitä, jotka vilkuilivat yhtä hätääntyneesti kaikki toisiaan, eikä kukaan uskaltanut katsoa idoleitaan päinkään. tsikku puhui harvoin Lontoota, mutta tilanteen vaatiessa, hänenkin salainen arkkunsa aukesi, kuten nyt.
”Ööh, tota, if we just keep going. Nice to meet you,” hän sanoi hymyillen hätäisesti ja alkoi kampeamaan itseään kohti etupenkkiä.
”Three tyres, tsikku”, drots sanoi hieroen otsaansa väsyneenä tilanteeseen.
”Aijjoo.”
”Joo. Just niin. You don’t happen to have an extra tyre, do you? ‘Cause we’d really need one”, drots jatkoi yrittäen olla änkyttämättä paljoa.
”Sure, come with us all of you and we’ll see what we’ve got. How’d you get here, anyway?” Tom jatkoi hymyillen tietäväisesti jatkaen matkaansa kohti takanaan olevaa taloa. Sergei, tsikku ja drots vilkuilivat toisiaan hermostuneina, kun alkoivat seurata kaksikkoa vähän hämillään. Luonnollisesti se oli taas drots, ketä koki tarpeelliseksi rikkoa vaivaantuneen ilmapiirin.
”Öm, that’s a long story. How about the tyre?”
“Well, we’ve got time for that, changing a tyre isn’t a short thing, so you might just keep going”, Bill sanoi virnuillen huvittuneena, ei ilmeisesti ollut kauhean epäselvää, miksi kolmikko oli niillä hoodeilla, edes Kaulitzeille.
“Mähän käskin sun ajaa ohi!” tsikku sihisi suomeksi ihan hyväntahtoisesti kuitenkin, seuratessa kaksosia.
”Ja mä sanoin, että play along! Täähän oli meen tavote! Nyt meen ei vaan tarvi teeskennellä, kun auto on oikeesti paskana!”
”Joo! Ja nyt se ei enää haittaa, että mä jätin renkaan pois, kun ilman sitä, me ei oltas tavattu noita kahta, eli te mä pääsin pälkähästä!” Sergei innostui ja teki pienen happy dancen Billin ja Tomin kääntyessä katsomaan taakseen kuullessaan suomea englannin sijasta.
”Kenenhän idea tää taas oli?” drots naurahti, kun tilanne alkoi lopulta vajota loppuun asti ja hermot rauhoittuivat ja päälle jäi tilanteen huvittavuus.
”Sun ja tsikun tais olla. Teiltähän ne parhaat ideat tulee, mistä ei ikinä seuraa mitään järkevää”, Sergei sanoi nauraen jo melko vallattomasti keskellä pihakatua saaden kahden muunkin ystävänsä nauramaan.
Kaksoset heidän edessään katsoivat tilannetta huvittuneina, mutta käsittivät elekielestä kaiken olevan paremmin, kuin muutama minuutti sitten autotiellä.
