Onhan sulla invalätkä mukana?

Nyt on kyllä ollu sellanen viikonloppu, että voihan runkkupetteri. Ihan huikeeta. Yks parhaimmista viikonlopuista! Kaksikko sai abt vuoden tauon jälkeen Sergeinsä pois neljän seinän sisältä, jossa oli kyllä lusmuiltu ihan täysin fyysisistä syistä (fysikaallisista tsikun mielestä). Kaikki kolme on naurettu silmät vettä valuen ja masut on muuttuneet melkein pyykkilaudoiksi sen nauramisen myötä. drots on hyperventiloinut ainakin 30 kertaa naurun lomassa ja tsikku ja Sergei ainakin saman verran yhteensä. 

Voi että, miten on ollukin kova ikävä.

Kolmikon piti pitää siis rauhallinen ja sivistynyt lautapeliviikonloppu, perjantaina ruokaostoksilla ollessa ostettiin oikein kiva tietovisapeli parin muun pelin seuraksi. Vaan noh. Voihan ristus vittu, kai se nyt jo olisi pitänyt olla pykälää fiksumpi ja tietää, että eihän meidän suunnitelmat koskaan pidä. Saati pysy niin kauheen siveellisinä...

tsikku tuli autolla, joten sitä käytettiin sitten hyväksi. Lähdettiin perjantaina alkuillasta joskus yhdeksän kymmenen korvilla ajamaan pillurallia. tsikku ja Sergei veteli sidukkaa ja drots toimi hovikuskina. Hetki siinä sitten kurvailtiin, kunnes meinattiin mennä drotsin lähipubiin parille. Kas kummaa, pienen keskustelun jälkeen päätettiinkin lähteä Fat Ladyyn. Hupsista saatana?

Kämpille, tukka, vaatteet ja naama kuntoon ja menoksi. Yläkerran nuoren miehen kaveri oli alhaalla ulkona tupakalla ja siinä sitten juteltiin hetkinen. Lopulta kolmikko suostui seisoskelemaan pihalla tyhjänpanttina 15 minuuttia, jotta pojat päättäisivät, lähtevätkö kyydillä vai ei. 

Kohta tsikun avensikseen oli ahtautunut kolmikon lisäksi myös drotsin yläkerran nuori miekkonen kaverinsa kanssa. Ja olivat selkeästi olleet jonossa, kun ulkonäköä oli maailman alussa jaettu. Ainakin drotsin ja Sergein mielestä. Kolmikon miesmaku kun poikkeaa toisistaan kuin yö, päivä ja uuden vuoden aatto. Pienten esittelyjen ja härskien heittojen jälkeen yläkerran isäntä kysyi, että miten maksu tapahtuu. 

"Käteisellä, kortilla vai luonnossa?"

Lopulta kolmikko lähti jatkamaan matkaansa keskustaan kotiviinipullo tsikun jaloissa. Nyt se istuu drotsin vitriinissä vodkapullojen seassa (se pullo siis, ei tsikku), eikä nyt ihan heti olla koskemassa siihen. Sen darran pelossa. 

Fätissä oli paska musa ja ihan tupa törkeen täynnä, puolivälissä iltaa vaihdettiin vanhaan kunnon Bricksiin. Siellä on musa ihan huippua, mutta muuten se on sitten kyllä kärsiny hiukan. Mutta hauskaa oli silti, Sergei pysy kaksikon vauhdissa kuin vanha tekijä! Tosin tsikku oli vaan pienessä humalassa ja drots vesilinjalla. Mutta kahden viikon päästä sitten otetaan uudestaan ja ihan koko komeudessa. Sillä tsikku ja Sergei suuntaa kahden viikon päästä taas drotslandiaan ja sitten räjähtää katto kämpästä, vaikka drots asuukin alimmassa kerroksessa. Mutta silloin ei vieläkään kyllä kosketa poikien kotiviiniin, vaan vedetään ihan puhtaasti vodkalinjaa. Varmuuden välttämiseksi.

Lauantaina sitten pidettiin oikeasti se lautapeli-ilta. Ja naurettiin ihan hulluna. tsikku sekotti ornitologin ja hortonomin ja huuteli hornitologin perään puoli iltaa ja tietovisaa pelatessa tsikku vastasi johonkin tonnikalaan liittyvään kysymykseen väärin ja drots päästi kunnon rämänaurun ja osoitti toista vielä sormella. tsikku ei lämmennyt.

"Ole sinä saatanan tonnikalainsinööri hiljaa, et olis itekään tiennyt!"

Sanomattakin selvää, että juu, ei olisi tosiaan drotskaan tiennyt vastausta. Mutta se ei estä nauramasta paskaisesti, kun tsikku ei tiennyt. drotsia kutsuttiinkin sitten puoli viikonloppua tonnikalainsinööriksi. 

Imago-nimistä peliä pelattaessa drotsin kohdalle eksyin mielenkiintoinen kysymys.

Kuvittele, jos drots olisi rakennustyömaalla, mitä seuraavista hän tekisi?

1. Asettaisi paaluja
2. Pitäisi kahvitauon
3. Laatisi piirustuksia
4. Saisi potkut
5. Hakkaisi jotakin vasaralla
6. Valittaisi työolosuhteista

Sergei näppäränä tyttönä esitti pienen esitelmän, miten nuo kaikki sopisivat järjestään.

"Ensin se asettaisi niitä paaluja ihan päin mäntyä ja lähtisi syvässä hiljaisuudessa kahvitauolle ja sitten se laatisi piirustuksia, jotka menee vielä enemmän pieleen ja saisi potkut. Potkujen jälkeen hakkaisi pomoa vasaralla ja reklamoisi työolosuhteista jonnekin. Saako kaikki valita?"

Sitten pelaamisien jälkeen lähdettiin vielä uudestaan pillurallia ajamaan ja tällä kertaa eksyttiin vaan peukkubaariin heseilemään. Jonka jälkeen univerho laskeutuikin salamana, kaikki oli ihan törkeän väsyneitä. 

Ilmapatjaa väsättäessä unikuntoon, Sergei-neiti heitti fiksun kysymyksen.

"Onko siihen pumppua vai tarviiko se puhaltaa?"

"Sinä puhallat, sulla on uusimmat keuhkot!"

Vastasi tsikku kohteliaasti ja kaikki repesi räkänauruun, musta huumori kunniaan. Ja sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tehtiin muutamaan kertaan varmistunut havainto, että drotsin vieraspatjassa on kunnon reikä. drots heräsi seitsemältä aamusti siihen, kun Sergei suhutti äänekkäällä pumpulla lisää ilmaa. Silti 11 aikaan herätessä Sergei nukkui perse lattialla ja jalat ja kädet kohti kattoa. Täytyy ilmeisesti alkaa kehitellä jotain muuta kolmatta yövierasta varten. 

Mutta mikäs siinä. Autoiltu on ahkerasti, Sergein invalätkä on helpottanut autoilua huomattavasti. Kai sitä on otettava tilaisuudesta vaari ja käytettävä mokomaa lätkää, kun sellainen on kerran myönnetty. Ja sitä käytettiin sitten kyllä härskisti hyödyksi! Mutta ihan aiheesta. 

Viikonloppu oli yksi hauskimpia, mitä on pitkään aikaan ollut. Tuntui ihan kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. On se elämä vaan niin ihanaa. 

Hannu ja Kerttu kävi kylässä!

Sitä on tullu joskus mietittyä, että miten ystävyyttä mitataan ja mitä kaikkea on valmis tekemään ystävänsä puolesta. tsikulla tuli yksi raja vastaan perjantai-iltana, kun drots halusi mennä tanssimaan kahden mieshenkilön viereen, kun oli iskenyt silmänsä näistä toiseen. Noh, se drotsin herkun kaveri ei ollut niin kamalan herkku, ainakaan tsikun mielestä. Se pieni ja paksu limainen turkkilainen iski silmänsä samantien tsikkuun ja tsikku pakeni tätä tyyppiä loppuillan. Hyi yök!

Ilta oli aika mahtava. Tai siis tosi mahtava. Mitä nyt tsikku läväytti perseensä tuolille, mihin kaadellu hajusta päätellen kaljansa. Noh, näppärä tyttö kyllä keinot keksii. Onneksi yläosana oli tunika, jota saattoi hätätilanteessa käyttää mekkona. Eli farkut pois ja käsilaukkuun, loppuilta hummailtiin paljailla kintuilla. tsikku pahoittelee, jos on aiheuttanut jollekin traumoja sillä, kun veti narikassa poislähtiessä farkkuja jalkaansa koko juhlakansan nähden. 

Taksilla kotiin, ruokaa naamaan ja nukkumaan. Todettiin, että ei oo mitenkään paha olo kummallakaan, mutta kaukaa viisaana (ja läheltä helvetin hyvännäköisenä) tsikku nappasi yrjövatin sängyn viereen. Kyllä, sen saman, jonka edellisenä känni-iltana lyttäsi putoamalla sängystä sen päällä. Vielä ennen nukahtamista tsikku totesi drotsille, että kato sit kans, että et yrjöö sieltä seinän puolelta mun yli tohon vatiin. 

Juu, en tietenkään!

Oli keretty nukkumaan reilu tunti, kun tsikku heräsi. Makuuhuoneessa oli valot, peitto oli kadonnut jonnekin ja drots seisoi surkean näköisenä tumput suorana makuuhuoneen ovella. 

Siis mitä vittua...?

Mä en heränny siihen, kun mua oksetti. 

Tässä kohtaa tsikku alkoi todellakin heräämään karuun todellisuuteen. Näky oli sen mukainen, että ei ollut drots herännyt siihen, että nyt purjottaa ja vessaan. Sitä purjoa oli joka helvetin paikassa. tsikulla on kännissä mahtavat unenlahjat, kun drots oli saanut vetää sängystä kaikki lakanat ja peitot pois, toisen jatkaessa kauneusuniaan kaikessa rauhassa. Eikä siinä mitään, mutta kun oli siinä tulilinjalla ollut yksi epäonninen tsikkukin. Vähän oli kummallista herätä, kun jalat tuntui tahmeilta, t-paidalla oli jotain länttejä ja joka paikassa haisi yrjö. Se kuuluisa yrjövati taisi olla ainoa paikka, missä sitä oksennusta ei ollut.

Niin, että missä se ystävyys mitataan. Moni olisi tässä tilanteessa saanut kunnon raivokilarit, mutta mitä tekee tsikku. Nousee sängystä ylös, taputtaa itku kurkussa seisovaa drotsia olkapäälle ja lähtee suunnistamaan kohti suihkua. 

Elähän nyt, ei tähän maalima kaavu ja sattuuhan sitä. Oota mie käyn ensin suihkussa, niin katotaan sitten uudestaan. 

drotsilla oli vissiin ollut kunnon Hannu ja Kerttu -darra, kun se yrjöpolku johti makuuhuoneesta suoraan kylppäriin asti. Pyykkikoneessa pyöri jo ensimmäinen pyykkisatsi ja niinä aamun hämärinä tunteina sitä pestiin vielä monta lisää. Käytiinpä sitten tutkimassa samantien sekin, että mistä päin tässä kerrostalossa löytyisi pyykitupa, kun mattopyykillekin tuli tarveta. Ei sitä kyllä löytynyt, joten tyydyttiin vaan kuuraamaan matosta pahimmat puklut pois, jätettiin se kylppärin lattialle ja painuttiin takaisin nukkumaan. Siihen mennessä oli pesukoneen pikaohjelmalla pyöräytetty peitot, lakanat, molempien yövaatteet ja matto sekä pettauspatja oli kuurattu käsin. Vaan voi armo ja laukaus, oli kyllä vatsalihakset koetuksella, kun istuttiin drotsin pornosohvalla nauramassa, että mitä helvettiä täällä oikeasti tapahtuu.

Puoliltapäivin herättiin uuteen päivään ja jatketiin siivoilua. Pyykkikoneen pohjalla lojui herkullinen satsi pyykeistä irronnutta oksennusta ja se matto piti saada kuivumaan johonkin, haju oli meinaan aika kamalan hirveä. tsikku sai taas loistoidean.

Viedään se matto ulos, tuulettuu ainakin ja jos kuivuiski!

Mut mitä jos se jäätyy?

No mitä vitun väliä silllä on, sit jäätyy. Mut ei sitä kyl täälläkään kukaan haistele!

Matto kiikutettiin mattotelineelle roikkumaan ja niinhän siinä parin pakkasasteen alkutalven kelissä kävi, että matto kalahti umpijäähän. Voi sitä naurun määrää, varsinkin, kun drots oli aikasemmin pohtinut, että toivottavasti kukaan ei varasta sitä mattoa. 

Kuka hitto sun yrjömattos tuolta veis! Ja jos vie, niin tarpeeseen kyllä vie! 

tsikun rohkaiseva vastaus. Mutta niin. Kun sitä vaan toisille sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa mitään ei mennyt hukkaan, kukaan ei satuttanut itseään, eikä katkennut kummankaan filmi. Darrakin oli aika mitätön, ehkä tuon purjoperformanssin jälkeen katosi viimeisetkin humalanrippeet niin hyvin, että tsikunkin piti heittää laatat vain kerran. Ja nekin onnistuneesti vessanpönttöön. 

Silloin aamulla drots uhosi tiuhaan, ettei juo enää koskaan viinaa. Joopa joo, juot kuitenkin. Mun kanssa viimestään, oli tsikun vastaus tähänkin murheeseen. 

Viikonlopun viettoa kypsään makuun

Toiset sivistyneet ihmiset pitää lukupiirejä. Luetaan kirja ja keskustellaan siitä. Meilläpäin pidetään kirjoituspiirejä. 

Kaksikolla on yhteinen ficciprojekti. Oikein mehevää kamaa, ihan molemmat kihistään ja sormet syyhyää. tsikku kirjoittaa parhaillaan vuorostaan muutaman sivun tekstiä, jonka jälkeen on taas drotsin vuoro. Odottaessaan aina toinen neuloo sohvalla, tosin nyt ak. kirjoittaa tätä, mutta rynnii kohta neulomaan lapasiaan, jotka ei ehkä valmistu koskaan. Mene ja tiedä. Jonka jälkeen drots pääsee kirjoittamaan ja tsikku vuorostaan juo teetä ja neuloo vauvapeittoa. Jollain lailla tätä meidän nuoruutta on kompensoitava.

tsikku tosiaan majottautui drotsin residenssiin eilen alkuillasta ja nestemäisistä tavoista poiketen kaksikko kävi lenkillä (ihan hölkättiinkin hetki ja tehtiin persetreeni, vitun jyrkkä ja pitkä mäki vesitornille, uskokaa tai älkää!), tsikun tukka sai uuden värin ja pakotti samalla drotsin katsomaan beebeen. drots oli hyvää matkaa menossa makkariin, kun tsikku huusi, "JOUKO ALASTI, JOUKO ALASTI, ÄKKIÄ ÄKKIÄ, JUOKSE JUOKSE!"

Ja drotshan juoksi ja totesi kuivasti: "Okei, nyt mää oon nähny kyl kaiken tarpeellisen." Sitten mentiinkin jo pitkästä viikosta väsyneinä nukkumaan drotsin tilaihmeeseen ja taisipa drots puoliksi sammua kesken lauseen. 

Aamuun herättiin ei ehkä niin hyvissä ajoin ja lähdettiin autolla kruisailemaan. Käytiin kiroilemassa taas parkkihalleissa ja vähän shoppailemassa, kirppareita kierrettiin pari ja puolihippikaupassa, tsikku osti pahaa teetä ja drots hassunmakuista minttukahvia. Sitä teetä ei voinut juoda, kahvin juo joskus ja jouluna puoli kuppia. 

Ruokaakin teki mieli ja drots kokkasikin hyvät, maukkaat ja täyttävät pöperöt, jonka jälkeen pidettiin kirjoituspiiri. Pari tuntia kirjoitettiin ihan sormet sauhuten, kunnes päätettiin lähteä pienelle palautuslenkille Kalevankankaan hautausmaalle. Melkein tasan vuosi sitten kaksikko kävi pyhäinmiestenpäivänä sytyttämässä kynttilät haudalle ja tsiigailtiin Linnat ja Leskiset ja nyt taas muutama viikko etuajassa mentiin pimeällä hillumaan ja käppäilemään. Kierrettiin kyllä koko hautuumaa kirpakassa syysillassa. Eteen tuli sankarihaudat, uurnalehdot, veteraanihaudat, muistohaudat ja lapsilehto. Olihan se aika mielenkiintoinen tapa viettä lauantai-ilta. Mutta viimeksi siellä kierreltiin krapulassa, nyt oltiin ihan täysissä voimissa.

Ja nyt taas kirjoitetaan. Ja tsikku katsoo sitä penteleen beebeetä taas ja huuteli hetki sitten, että Jouko ja Markus whatshisname pussaili ja halaili siellä. drots ei juossut katsomaan.

Just like us

 

Kiitos, kun selvisit

ME RAKASTETAAN MEIDÄN SERGEITÄ!

Sä tsiigaat voittajii

Meistä jokainen varmaan joskus kokee elämässään niitä hetkiä, että pysähtyy kesken kaiken pohtimaan, että teenkö minä ihan oikeasti tällaista? Tai, että olenko minä ihan oikeasti vajonnut näin alas? Ja viimeisimpänä voisi todeta, että never say never.

No joo. Tarinahan alkaa siitä, että drots jo viime viikonloppuna kyseli tsikulta, että lähtisikö tämä hänen kanssaan ihastelemaan Lovexia bändin viimeiselle keikalle vähään aikaan. tsikku oli kysymykseen vastatessaan kevyesti alkoholin vaikutuksen alaisena ja lupasi totta kai lähteä oikein auton kanssa liikenteeseen, jahka drots vaan kustantaisi menovedet.

Niin, keikkahan tosiaan oli Isokyrössä, minne Tampereelta kertyi ajomatkaa vajaat parisensataa kilometriä. Sen oli tarkoitus alkaa kahdeksalta, joten tämä kaksikko pakkautui puoli kuuden jälkeen tsikun avensikseen, viritteli navigaattorin ja eikun menoksi. Heti alkumatkasta tsikku totesi ajaessaan, että sit pyssätään heti ekalla huoltsikalle, mikä kohdalle sattuu, koska tuulilasi kaipasi kipeästi pesua. Hassua vaan, aika hiton monella huoltsikalla pysähdyttiin, ennen kuin löydettiin vettä ja ikkunanpesuvermeet. 

Liekkö sitten johtunu tuosta vai mistä, mutta tämä kaksikko oli laskenut aikataulunsa pahan kerran pieleen. Nimittäin siinä vaiheessa, kun kello kipusi kahdeksaan, tällä kaksikolla oli matkaa vielä melkein viitisenkymmentä kilometriä. Tässä kohtaa tsikku voi kerrankin kehua hyvää tuuriaan, kun matkalla ei tullut kertaakaan poliiseja vastaan. Ei nimittäin paljon kaasujalkaa siinä kohtaa säästelty, kun painettiin menemään. Siis kun me ei ikinä myöhästytä yhtään mistään! drots pani peukut ja ukkovarpaat pystyyn siinä toivossa, että Lovex alkaisi tyylilleen uskollisena soittaa vähän myöhässä, että ehdittäisiin näkemään edes vähän enemmän, kuin kaksi viimeistä biisiä. 

tsikku tunsi itsensä suorastaan Juha Kankkuseksi, kun päästeli pikkuista ja mutkaista tietä menemään ja kovaa. Kiitos hetkellisten rallikuskin taitojen, kaksikko saapui tyylikkäästi vaan  parisen kymmentä minuuttia myöhässä. Paikanpäällä auto parkkiin tien poskeen (luojan kiitos ei tarvinnu tunkee mihinkään pellolle, niin kuin tsikku alkuun pelkäsi) ja hyvin reipasta kävelyä lavan lähelle.

Tässä kohtaa saatiinkin sitten huokaista helpotuksesta, bändi oli kuin olikin myöhässä. Loppuunsa keikka pääsi alkamaan 45 minuuttia alkuperäistä aikataulua jäljessä. Hyvä niin, olis kai se vituttanu ajaa toista sataa kilsaa reikäpään lailla ja nähdä tosiaan ne pari hassua viimeistä biisiä. 

Niin. Sitten, kun keikka oli ohi. tsikku kerkesi jo kiroilla, että eipä tullut napattua Lovexin (juuri tätä tarkoitusta varten ostettua) levyä mukaan, olisi saanut haettua nimmarit siihen! drots taisi jo tässä kohtaa vähän huokaista. Mutta ei pidä nuolaista, ennenkuin tipahtaa! Nimittäin tsikun käsilaukun kätköistä löytyi kyllä jonkun sortin ruttuinen A4-arkki, mihinkä ne raapustukset sai haettua. Ja voi armo, allekirjoittanut voi kertoa, että kyllä nolotti. Siis siinä nimmareiden haussa ei ollut kerrassaan mitään noloa, mutta se myötähäpeä. Hei ihan oikeasti, vaikka kuin kierrät paljon keikoilla ja olet tosifani, niin muistathan silti käytöstavat, jooko? 

No, takaisin tarinaan. Sitä on tässä useampaankin otteeseen todettu toisilleen tämän yhteisen taipaleen aikana, että Mitäpä sinä et minun vuokseni tekisi. Tämä kävi tälläkin kertaa toteen, kun lopulta tuli tsikun vuoro kalastella nimmarit lappuunsa. 

"Viittiks muuten kirjottaa siihen, että drotsille?"

"drotsille?"

"Juu, drotsille!" 

Ja sen jälkeen muutama nimi lappuun ja puolijuoksulla karkuun sitä tosifanien riekkumista. Autolle päästyä tsikku läväytti nimmarilapun drotsin käteen, harmi, kun ei tullut ikuistettua muistikortille tämän ilmettä. 

"Niin sä kirjotit tän mun nimen ite?"

"No enkä kirjottanu!"

"Siis..."

"En kirjottanu, kun pyysin siltä laulajalta, että kirjota!" 

tsikku sai siinä hämärtyvässä kesäyössä sillä hetkellä todistaa, kuinka drots hajosi palasiksi, sai muutaman kohtauksen ja sen jälkeen kokosi itsensä taas omaksi itsekseen. Mitäs siinä sitten, hyvän aikaa naureskeltiin drotsin hajoilua ja valmistauduttiin pitkään kotimatkaan. tsikku tunnettuna kusiviskurina juotui toki tutustumaan Pohjanmaalaisiin nokkospuskiin, kunnes sitten päästiin lastautumaan avensikseen. 

Mutta kuinkas kävikään! Jotenkin pääsi sattumaan niin hassusti, että Lovexin paku porhalsi kaksikon edelle, suuntanaan tietenkin myös Tampere. Tuli siinä kohtaa taas kaksikkoon eloa. Seurataan niitä. tsikku ajoi taas, kuin rallikuskin ja yksityisetsivän sekoitus, toistellen samalla, että mitä vittua mä oikein olen tekemässä. Teenkö mä oikeesti tämmöstä. Ei näin voi tapahtua! 

Kylläpä vaan tapahtui. Sitten pääsi käymään niin, että vissiin jollekulle bändin jäsenelle tuli a)pissahätä b) oksennushätä c) tupakkahätä d) joku muu hätä ja paku iski vilkun silmään ja auto parkkiin bussipysäkille. Dääm, kaksikko joutui tietenkin ajamaan ohi, ei sattunut kumpaakaan juuri sillä hetkellä yrjöttämään niin koreasti, että olisi voinut samalle pysäkille heittää paussille. Eipä tietenkään. Nimittäin, nämä ninjat ajoivat muutaman kilometrin eteenpäin ja din din din... Kääntyi pienelle sivutielle parkkiin. Silleen sopivasti, ettei oma auto näkynyt tielle, mutta tiellä liikkuvat autot näkyivät oikein mainiosti. Siinä sitten juostiin taas sissikusella itse kukin, kunnes odottaminen alkoi kyllästyttää. 

Helvettiäkö ne sinne pysäkille jäi tekemään? Ajellaanko vähän matkaa takaspäin, niin nähään, että vieläkö ne seisoo siinä pysäkillä?

Ja tuumasta toimeen! Paha vaan, että ensimmäisellä pitkällä suoralla vastaan ajeli mikäs muukaan, kuin valkoinen paku. Dääm. Auto ympäri ensimmäisessä risteyksessä ja perään, valitettavasti kyllä hiukan liian myöhään. Valkoista pakua ei näkynyt enää missään. 

No, siinä aikansa ajeltiin taas ja kumpikin oli jo ikäänkuin luovuttanut, että sinne ne meni eikä saatu enää kiinni. Alettiin lähestymään Parkanoa, ja auton bensamittari näytteli sellaisia lukemia, että olisi aika pysähtyä piakkoin tankille. tsikku huristeli taas menemään ihan hyvää vauhtia, mikäs siinä, keskellä yötä, iso tie ja autoja ei missään. Ja kas vain! Mikäs sinne eteen olikaan ilmestynyt! Valkoinen pakuhan se siellä, tälläkin kertaa parkissa bussipysäkillä. Oli vissiin tullut taas puska(pysäkki)pissan aika.

Mitä tästä sitten seurasi. tsikku kaahasi taas kuin reikäpää, koska sitä menovettä kaivattiin aika kiivaasti. Onneksi sellainen lopulta löytyi ja vielä sellaiselta paikalta, että tankatessa näki ohikulkevan liikenteen helposti. Kaksikko kyllä taisi kuvitella, että siinä huoltsikalla olisi tarvinnut odotella kauankin... No hitto ei tarvinnu! tsikku oli puolessa välissä tankkausta, kun ohi hujahti se kuuluisa valkoinen paku ja neljä muutakin autoa. 

Mikäs siinä oli ajellessa. Ei tarvinnu pakun perässä ainakaan liian hitaasti purrata, sai kyllä päästellä ihan raskaalla jalalla menemään! Kunnes sitten taas. Tällä kertaa kyllä heräsi epäilyt, että jollakulla tuli siellä pakussa purjohätä. Meinaan jos on juuri ajettu monen huoltsikan ja taukopaikan ohi, niin miksi pysähtyä bussipysäkille pissaamaan ja tehdä se samalla tapaa, kuin eteen olisi tullut seinä? Mitä paku edellä, niin myö perässä. Siinä lähellä oli onneksi taas kiva pikku parkkis, mihin pääsi vähän ikäänkuin piiloon odottelemaan. 

Reissua taitettiin sitten jo vihonviimeisessä liikenneympyrässä ennen  Kolmekulman peukkubaaria. Kaksikolla oli siis suunta sinne, koska nälkä kurni jo kummankin suolissa. Jotenkin kuski taisi olettaa, että Lovexin paku suuntaa sinne myös, nimittäin ajoi suvereenisti pakun perässä ympyrästä pois, opasti nimittäin navigaattorikin siihen suuntaan! Mikäs siinä sitten, vaan kun huomattiin vasta ympyrästä poistuttaessa, että näähän menee vittu Porin suuntaan, mitä helvettiä ne sinne?!

Eli. Toimintasuunnitelma uusiksi. Auto ympäri ja takaisinpäin, mennään vain sinne abc:lle. Haettiin hesepullaa ja parkkeerattiin ikkunan viereen syömään, josko vaikka se paku olisi vaan ajanut harhaan ja ilmestyisi Kolmenkulmaan. Noh, eipä ilmestynyt.

Se oli tämän kesän viimeinen viikonloppu, viimeinen mahdollisuus tehdä kesäloman aikana jotain tyhmää. Kello alkoi lähennellä kolmea, kun duo lopulta raahusti drotsin kaksioon yöpuulle. Väsytti kyllä niin armottomasti, että jopa viimeiset viikot unettomuudesta kärsivä tsikku simahti, kuin saunatonttu. 

Huomenna onkin sitten karu paluu arkeen. Onneksi kesältä jäi taskuun iso kasa ihania muistoja, uutta kesää odotellessa!

Linjuriauto on maantien ässä

Tänään on ollut maailmanmatkaajien päivä. Kaksikko lähti isädrotsin mukana kruisailemaan bussilla pitkin Suomenmaata, about seitsemän tuntia bussia takana. Isädrots ajaa siis ammatikseen bussia sinistä, kuten Simo Salminen muinoin lauloi. Kaksikko pääsi siis ilmaiseksi hummailemaan ympäriinsä.


Muutaman tunnin yöunien jälkeen herätyskellot soi seitsemältä aamulla ja vähän ennen, joten parivaljakkoa luonnollisesti väsytti niin peijjoonisti, kun perseet laskeutui penkkiin. Hetken hummailun jälkeen kumpikin veti enemmän ja vähemmän kolmisen tuntia pätkäunta kalloon. Josta päästäänkin tämän postauksen aiheeseen.


Julkinen liikenne ja nukkuminen.


Pieninä reippaina koululaisina, kun digikamerat alkoivat tulla pikku hiljaa muotiin (ja itseasiassa vielä filmikameroiden aikaan), luokkaretkillä bussissa istuessa näpsittiin toisista tietenkin kuvia, kun oli vihdoin sellanen kamera saatu käsiin. Pahinta niissä oli, kun joku meni ja otti kuvan, kun nukkui räkä poskella 20 kaksoisleuan kanssa ja näytti sitten kehityksien jälkeen jokaiselle. Yh, lapset.


Meikäläisistä molemmat vähän välttelevät juuri esim. bussissa nukkumista. tsikku on muutaman kerran istunut tikut silmillä junassa, koska pelkäsi näyttävänsä urpolta ohikulkevien ihmisten silmissä. Itse kun niitä nukkuvia ihmisiä näkee mitä hehkeimmissä tiloissa, sitä kummasti ajattelee, näytänkö minä ihan yhtä idiootilta?


Tänään aamulla silmiä kuitenkin painoi niin penteleesti, että drots painui horrokseen jo 20 kilometrin jälkeen. Napit korviin, silmät kiinni ja omaan maailmaan. tsikku onnistui vastustelemaan jonnin verran pidemmälle ja sillä välin nukuksissa oleva drots aiheutti tsikulle huvittunutta hämmennystä ja päänvaivaa.


Sanomattakin selvää, että drotsin selkä kun on paskana, niin istuminen on aika ajoin vähän kivuliasta. Etenkin, jos heittäytyy veltoksi kuin lapamato. Kun kroppa vaipuu uneen ja rentoutuu, niin pistää myös selkää jomottamaan. drots tosiaan pisti uneksi ja alkoi sitten vähän painautua bussin käytävän puolelle yläkropastaan (drots huom, mahdoin siis näyttää erittäin urvelolta, ainakin takana istuvien silmään... *shame*). tsikku hämillää mietiskeli, pitäisikö sitä drotsia vähän nyppiä käsivarresta itseään kohti vai antaa olla. drots valui yhä pidemmälle ja pidemmälle, turvavyö oli kuitenkin paikoillaan estämässä traumaattisempia vahinkoja ja suojelemassa drotsin egoa.


tsikun pohtiessa drots havahtuikin takaisin maailmaan ja kirosi ääneen, kun selkää vihlaisi ikävästi ja korjasi asentonsa, mutta jatkoi taas vajoamista. Ja tsikku jatkoi häkeltymistä, kunnes lopulta varovasti tarrautui huppariin ja kiskaisi paikoilleen. Noh, siitä sitten kyllä valuttiin heti perään takaisin. Pari kertaa tsikku ehti nyppiä, kunnes drots havahtui lopullisesti ja korjasi kunnolla asentoaan. 


tsikkukin lopulta pääsi unille ja siinä sitten molemmat mahdettiin nukuskella ihan kunnolla. drots nojasi päätä taakse kiinni penkkiin ja havahtui aina välillä siihen, miten istui haavi auki kärpäsiä pyydystämässä. Noloa. Mahtoi olla eroottinen näky. tsikku puolestaan nyki jatkuvasti joko kädestä tai jalasta unissaan ja heräsi niskat jumissa kaksin kerroin. Rohkeni se drotsilta vielä kysyä, että mahtoiko kuorsata. "Et sä. Kai."


Takaisin busseillessa lähinnä drots koisi ensimmäisen puolet matkaa, kun tsikku luki kirjaa aikansa kuluksi. drots löysi paljon paremman asennon nukkua, eikä uinunut suu ammollaan eikä keikkunut puolelta toiselle. Tyytyväisyys oli korkealla. Lopulta tsikku väsähti ja alkoi koisia, drots oli jo hetkellisesti virkistynyt.


tsikku näki unta, että drots oli alkanut laulamaan kesken bussimatkan. Tämä oli hätistellyt laulavaa vieruskaveriaan, ettäs kehtaat, me ollaan bussissa! Onneksi se havahtui, ettei drots oikeasti laulanutkaan. 


Että voi sitä itkua ja parkua ja hampaiden kiristystä, jos havahtuisi julkisen liikenteen unestaan oikeasti kuolavana poskella omaan kuorsaukseensa. tsikulla on meinaan kokemusta etenkin jälkimmäisestä. Lauantain darrassa maattiin drotslandian sängyllä katsoen Pokka pitää -sarjaa maratonina. tsikku nukahti, kuorsasi ja heräsi omaan kuorsaukseensa. "Kroooooh-- No hupsista." Sen kun tekisi ihmisten ilmoilla. Ei naurattaisi yhtä paljon kuin drotslandiassa nauratti.




PS. Sergei sai uudet keuhkot ja voi hyvin, joten tämä kaksikko lopettaa tupakoinnin! Savuton elokuu ja siitä sitten loppuelämä. 

Mitäs tässä, Ritari Ässä

Mitäs me täs metäs. Käytiin katsastamassa drotsin lähikirppis. Oltiin valmiina bongailemaan sata ja viis paskaa kirppislöytöä, mutta löydettiinkin jotain ihan muuta! tsikku sai ihan uudet bilevaatteet perjantaille! Ainoastaan hame oli hiukkasen nafti, mutta drotsin ankarasta yllytyksestä johtuen tsikku käveli kotiin punainen minihame käsilaukussa. Tällä hetkellä drots istuu sohvalla neulan ja langan kanssa ja ompelee hienoista kuminauhajatketta hameen vyötäröön. tsikku voi siis reuhuta Tampereen yössä Tuksun lailla punainen minihame perseensä verhona. 


Sitten viikon iloisimmat uutiset. Vierailimme tiistaina Helsingissä! Eikä ihan missä tahansa, vaan Meilahden sairaalassa teho-osastolla. Kyllä, tämä duetto sai mennä katsomaan omaa rakasta Sergeitä! Tiistaiaamuna herättiin ennen kukonpierua, että päästäisiin heti yhdeksän aikoihin matkaan. Aamulla ennen lähtöä piti toki vielä soitella osastolle, että olihan Sergein kunto sellainen, että sitä taatusti sai mennä häiriköimään. Voi sitä riemun määrää, kun saatiin lupa! 


Nyt vain sitten tosiaan odotellaan, josko sitä keuhkosiirrännäistä alkaisi pian kuulumaan. Tällä hetkellä fiilis on hyvin positiivinen, Sergein näkeminen teki ihan hillittömän hyvää molemmille. Heikosta hapesta huolimatta, Sergei oli oma huippu itsensä. Teki tosi hyvää nähdä, miten leveä hymy sen naamalle nousi, kun tämä kaksikko törmäsi huoneeseen sisälle. Eikä edes eksytty teho-osastoa hakiessa! 


Että uusia seikkailuja odotellessa. 


Tänään on menussamme tsikun lempparia, eli lasagnea. drots alkaa vääntää ruokaa välittömästi, kunhan hame on ensin kursittu juhlakuntoon. Johan tässä onkin nälkä. 


Niin ja PEEÄS! 


Ladattiin viisi kautta Pokka pitää -sarjaa. Saamme siis lauantaina tehdä darrakuolemaa Hyacinthin ihastuttavassa seurassa.

There's paint in our shirts

Joka paikkaan ja lihakseen kehossa koskee molemmilla, sielu taitaa olla ainut, joka on säilynyt kivuilta. Maalatessa kuunneltiin Tyyne ja Martta -levyä, kyykittiin maassa, seisottiin tikkailla, maalattiin seinää ja ehkä vähän itseä ja maata (drots hoiti tämän) ja huidottiin paarmoja ja kimalaisia.


Eilen päästiin vasta kelien takia kunnolla maalaamaan ja kaksikko lähtikin missioon pensselit ojossa ja lippalakit päässä. Oltiin niin terhakkana ja ennen kaikkea tyylikkäänä. Tänään kahden päivän, 19 tunnin, 50 maalilitran ja reilun sadan neliön jälkeen ei olla enää niin terhakoita. Tyylikkäitä toki aina.


drots jo valmiiksi selkävammaisena valittaa puolitottuneesti selkäänsä ja jalkaansa, mutta tsikulle tämä kaikki on aivan uutta ja ihmeellistä. Molempien lihakset huutaa hoosiannaa ja IcePowerin tuoksu käryää nenissä ja leijailee parivaljakon perässä, missä ikinä kuljetaankaan. Kaksikko makasi residenssissä useiden patjojen peittämällä parisängyllä selällään kumihanskat kädessä. 

"Laita mun jalkoihin keeliä kun mää en taivu."

"Mä en saa sukkaa jalkaan! Ota tosta kiinni."

"Tarviiko mun laittaa johonkin vai saatko ite?"

"Joo kai mä."

"Ja nyt kun joku näkisi."

"Niin saattaisi päästä nauru."

Ei uskoisi, että yhteenlaskettu ikä on alle 50. Valituksien ja voivottelun määrä on sen verran suuri, että melkein itkettäisi, jos ei naurattaisi. Batteryn ja kahvin yhteisvaikutuksen vimmalla (tsikku joi pelkkää Batterya, drots molempia...) Kaksikko suti kuin vanhat tekijät, eikä viimevuotisen huonekaluhelvetin toruista ollut tietoakaan. Työnjohto oli erittäin tyytyväinen kaksikon työjälkeen. Kehuja sateli taivaalta niin runsain määrin, että alettiin ihan miettiä alan vaihtoa. Kaiken tämän fyysisen tuskan keskellä ja maalitietämättömyyden peitossa (liuottimista kyllä tiedetään paljonkin, jos liuotin on suuhun kaadettavaa muotoa) päätettiin haudata vielä haaveet yhteisen remppayrityksen perustamisesta. Mutta oltiin kunnon maalareita ammattitauteja myöden. Maali loppui, juotiin viinaa.

Ja lopuksi viimepäivien mätsäävät asut: (kuvaa vain paidoista)

Vintage.

You will survive

Don't cry if it's over.

Smile because it happened.

Meidän Sergei on nyt neljättä päivää teholla. Sinne ei saa mennä kuin vanhemmat. Tänään Sergei oli ensimmäisen kerran sanonut, ettei jaksa enää hengittää. Siitä huolimatta Sergei ei ole valmis vielä luovuttamaan. 

Meitä pelottaa.

We will carry you.

Asiameininkii!

Joskus oma älykäs käyttäytyminen suorastaan häikäisee.

Vaikkei aurinko paistakkaan.

Maalaismaisemaa trampoliinilla

drots on nyt niin Uneton Seattlessa ja Levoton Tuhkimo, että hihkuttaa aikansa kuluksi nyt jo hiukan suunnitelmia. 


Kuten on ehkä ilmi jostain päin Interwebin ihmeellistä maailmaa käynyt, että drotsin lapsuudenkoti maalataan reilun parinkymmenen vuoden jälkeen uusiksi. Johan se on jo vähän rapistunut. Siitä on puhuttu jo muutama vuosi, mutta vasta nyt asiaan on oikeasti tartuttu. 


Maalattavaa pinta-alaa on sellanen hepponen 150 neliömetriä, josta yksi 50 neliötä pitää maalata kahteen kertaan. Eli parisensataa. Plus sitten kaiki kivat ikkunankarmit ja räystäät ja kaikki se valmistelu.


Kun pitää irrottaa ja pestä rännit, painepesurittaa räystäät ja imuroida hämyheikkien tekeleet imurin sisuksiin, raaputtaa irtoavat maalit ja loput moskat metalliharjalla koko pinta-alasta. Työtä on siis paljon enemmän kuin se itse maalaus. 


drots vikisi reilu viikko sitten, että siitä suurin osa on erinäisistä syistä neitosen heiniä. tsikku ihan oma-aloitteisesti (säälistä ehkä?) ilmoittautui vapaaehtoiseksi talkoisiin muutamaksi päiväksi. Päivien määrä on vielä epäselvää, mutta drots uhkasi jo sitoa tsikun korvista lipputankoon ja pitää koko viikon sekä maalikaverina että seurarouvana. Mutta jos sitä saisi edes pari päivää lainata, niin avot.


Toki sitten ollaan hyvin kiitollisia ilmoista, joita on lupailtu. Kun sateessa nyt ei urpokaan maalaa. drotsin vanhemmat kävivät myös siellä Estoniassa ja mukaan tarttui muutama lava talkoojuomia. Giniä ja Kopparbergia, omnom. Hyvin heiluu tämän parivaljakon sudit. 


Ja tietysti kaksikko on suunnitellut jo pari levyllistä maalausmusiikkia! Kun ilman sitä ei jaksa kyllä hillua työpäivää! Toki oltiin ajattelevaisia, ja huomioitiin se, ettei drotsin vanhemmat välttämättä arvosta ulkomaalaista molotusta päivästä toiseen, vaan levyt koostuu 98 % omasta kotimaisesta. 


tsikku porhaltaa Isäntänsä kanssa anivarhain aamusti kotikonnuille itään, sieltä palaudutaan viikon päästä ja sitten tsikku vetää Main kanssa pippalot ja raahautuu darrasta riippuen maalle viimeistään maanantaina. Tai näin drots ainakin on suunnitellut, tiedä sitten, mitä se asianosanen on suunnitellut... 

Pientä esimakua talkoiden musiikillisesta menyystä.

Varma kesän merkki

Mikä on varma kesän (ja kesäloman) merkki? No se, kun tämä kaksikko ajelee päättömästi pitkin Länsi-Suomea ristiin rastiin kahdella autolla ja päätyy lopulta samaan osoitteeseen yöksi. Näin nimittäin kävi eilen. Ensin ajeltiin taas tutusti ja turvallisesti Raumalle Kortelan peukkubaariin kahvittelemaan ja pällistelemään sekä koeajamaan tsikun uutta autoa. 

Noh, jotain repäiseväähän sen jälkeen piti vielä keksiä. Mikäs siinä. Kaksikko ajeli peräkanaa Turkuun, palauttamaan uudenkarhean avensiksen tsikun ja isännän parkkiruutuun ja sen jälkeen autoiltiin drotsin kotiin maalle. Matkalla tuli testattua volvon jarrutkin, kun edellä ajavan auton eteen pomppasi peura. Onneksi turvaväliä oli riittävästi, eikä ilta-aurinko paistanut suoraan silmiin niin drots sai auton pysähtymään ajoissa ja rysäykseltä vältyttiin säikähdyksellä. Tärräsi kyllä molempien kädet hyvin lahjakkaasti hetki tilanteen jälkeen.

Puolenyön aikaan saavuttiin perille suomalaiseen sielunmaisemaan ja painuttiin suoraan pehkuihin. Aamulla oli nimittäin tiedossa siivousta, sekä paljun pesua. Kello soi aamulla yhdeksän korvilla ja kaksikko loikkasi suoraan ylös. Aamupalat huiviin, sen jälkeen drots alkoi heiluttaa imuria ja tsikku tanssahteli lattiamopin kanssa perässä. Tämän touhun jälkeen vuorossa oli paljun pesu. Fairia kului puolisen pulloa, kun kaksikko könysi maassa polvillaan tyhjennetyn paljun kimpussa, kumihanskoin ja juuriharjoin varustautuneina. Hommaa kyllä riitti, läpi talven pihalla lojunut palju oli saanut herttaisen limakerroksen pintaansa. Eihän siinä mitään, kun paljua hilattiin kuivumaan mattotelineen päälle ja viimeisiä vaahtoja huuhdottiin painepesurilla pois, tsikku teki tärkeän havannoin. 

Täs tein paljun pohjas on reikä!

Eipä siinä, loppui kyllä sen paljun pesu siihen. Onneksi kyse ei ollut isosta reijästä, vaan pikkuruisesta palkkeenkielestä, jonka saa varmasti aika helposti korjattua. drotsin äiti oli sillä aikaa laittanut grillin tulille, minkä tämä kulinaristipari kyllä haistoi. Siinä ruokailun lomassa Sergeiltä pukkasi tekstaria, jossa tämä valitteli, että sairaalassa on vähän tylsää. 

Siitähän saatiin suorilla uusi ideanpoikanen. Tässä on tulevina päivinä ja viikkoina ohjelmaa itse kullakin, joten hypättiin autoon melkein samantien ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä ja Meilahtea, että päästiin viemään Sergeille Berliinin tuliaiset sekä mukava puuhakassi, että jos siellä sairaalassa aika kuluisi vähän paremmin. Auto saatiin parkkiin melkein jo liiankin helposti, mutta oikean sairaalarakennuksen löytäminen tuotti sitten enemmänkin päänvaivaa. 

Oli tosi kivaa käydä viihdyttämässä meidän potilasta, onkin ollut jo ikävä niitä aikoja, kun aikaa vietettiin paljon enemmän kolmenkesken. Eikä sillä, on meillä molemmilla ollut Sergeitä jo aika isokin ikävä. 

Helsingistä posoteltiin sitten kohti Turkua, että tsikku pääsi jo samalla reissulla kotiin. Moottoritiellä sai ajaa 120km/h, ja päästiin taas testailemaan volvon jarruja... Liikenteessä oli nimittäin samaan aikaan kolmen auton verran nuoria maitopartapoikia, joille oli selkästi jäänyt hämäränpeittoon, että millä tapaa sieltä liittymästä moottoritielle siirrytään. Se ei tapahdu niin, että kaikki kolme autoa pyyhkäisee kilpaa kiihdytyskaistalle ja sen jälkeen levittäydytään koko moottoritien leveydelle, sellaisella mukavalla 80 kilometrin tuntivauhdilla. drots suorastaan seisoi jarrupolkimen päällä, tsikku veti käsiä silmien eteen ja huusi hyeenan lailla. 

Paina nyt vittu edes tööttiä! 

Säikähdyksellä selvittiin taas, mutta taisi poikapoloisten korvat soida tilliä hyvänmatkaa, sen verran kovasanaisesti tämä duo mokomat vatipäät manasi alimpaan helvettiin. Että jos joku saa raivonpartaalle, niin tuollainen älytön käyttäytyminen liikenteessä. Lopulta se autokolmikko meinaan sitten tajusi siirtyä sinne oikeanpuolimmaiselle kaistalle, yksi siirtyi jopa piennarviivan taakse. Vähän jäi harmittamaan, ettei tullut otettua rekisterinumeroita ylös. Sen verran tiukalla oli näitten tätösten kukkahatut, että olisi voinut tehdä tiukan ilmoituksen virkavallalle tommosesta toheltamisesta.

Tähän kohtaan mainittakoon, että drotsin kovasta usuttamisesta huolimatta tsikku ei alentunut näyttämään keskisormea. Ainoastaan mulkoili erittäin pahasti.

Fifteen minutes of fame

Tampereella satoi vettä vaakaan ja tuuli meinasi kiskoa drotsin sateenvarjon mennessään, kun kävelyaskeleet johti kohti bussipysäkkiä hakemaan tsikkua asemalta. Nihkeä drots ehti kuivatella tovin asemalla, kunnes tsikku ryntäsi pyhävaatteissaan ulos bussista.


tsikku oli lähtenyt kevätjuhlista liikenteeseen juoksemalla kahdeksan sentin koroissa ja suorissa liituraitahousuissa. drotsin residenssissä korkattiin roseskumppa (oli pahaa...) ja tuskailtiin keliä. Vettä satoi enemmän ja vähemmän vaakaan ja YleXpop olisi ollut suunnitelmissa. Vaan kaksikko on sen verran hienopieruja, että veteen ei mennä seisomaan ja odottamaan ja katsomaan, ellei Tokio Hotel ole osallistujalistalla. Eikä näin tällä kertaa ollut. Tuuli teki ilmasta niin perkeleen kylmän, että jäätyihän siellä kuumaverisemmänkin persus irti kropasta.

Valdivieso

Streamilta katsottiin sitten mokomaa ja kellon lähestyessä Happoradiota sää alkoi muuttua inhimillisemmäksi. Joten sitä sitten lähdettiin kohti keskustaa ja kyllä kannatti! Päästiin sekä Suomen televisioon että drotsin kotikonnuilta kotoisin olevan elokuvaohjaajan tulevaan elokuvaan. Tai ainakin ääninäyttelijöiksi, jos (kun) naamakerroin ei ihan riittänyt riman yli.


Kaksikon itsetunto hyppäsi taas pari pykälää korkeammalle, koska Happoradion laulaja Aki Tykki sanoi meitä kauniiksi, mutta ei tsikun huuteluista huolimatta suostunut paljastamaan jatkopubin nimeä. Ne perkeleet. Kaksi minuuttia mietittiin, josko kierrettäisiin pubikierros ovia aukomassa. "Jaa, ei ollu täällä, seuraava!" drots lähetti pitkäaikaispaikalliselle koulukaverilleen trivial pursuit -arvomerkin arvoisen kysymyksen. "Mihin pubiin ulkopaikkakuntalaiset rokkarit menee keikan jälkeen jatkoille?"


Vastausviesti sisälsi liian pitkän listan, jonka seurauksena tyydyttiin tappioon ja lähdettiin kotiin nukkumaan. Kumpikaan ei siis saanut kitaristia sängyn keskelle nukkumaan. "Nukkumaan."
Dääm. 


Illalla Ylen kakkoselta tuli kooste ko. tapahtumasta ja kaksikko istui polvillaan nenät kiinni drotsin 32 tuumaisen television edessä sormet huitoen ruutua. "Tuolla me ollaan!" Fifteen minutes of fame. 


Tänään on käyty kaupassa ja tehty hyvää ruokaa. Huomasi kyllä, että tsikku oli purkanut ruokakassit. 

Mikä ei kuulu jääkaappiin?

Ps. Sinä se oot

Ettei totuus pääse unohtumaan!

Lauantaina se on kippis kolhuille ja kesäloma alkaa. 

tsikku lauantaina!

Keskiviikkona matkustamme Berliiniin.

Siellä aiomme toki juhlia!

Lentokoneessa matkalla kotisuomeen toteamme tietenkin näin.

Reissun jälkeen havahdumme todellisuuteen...

 

Ja aina, kun tsikku lähtee drotsin luota takaisin kotiin...

 

We all feel the pain

Oh, nowhere left to go

Are we getting closer?

No, all we know is no

Nights are getting colder

Scars make us who we are

Hearts and homes are broken

Far, we could go so far

With our minds wide open

Everywhere we go

We're lookin' for the sun

Nowhere to grow old

And always on the run

Hey

Tears all fall the same

We all feel the pain

We can't change

Pannaan tuulemaan!

Voihan idiotismin multihuipentuma. On taas ollu olevinaan sählärin meininkiä liikenteessä. drotsin aivot on muuten vaan ollu vähän lomalla, mutta perjantaina meinasi pistää kiireeksi.

drotsin käly majottautui Mänsesteriin jo torstaina aikomuksena treffailla vanhoja kavereita sillä välin, kun drots hummaili koulussa muutaman tunnin projektityön merkeissä. Todellisuudessa neiti kuunteli Bill Kaulitzin feattaamaa If I Die Tomorrow -biisiä koko komiat kolme tuntia. Paineltuaan läähättävä piski takapenkillä kohti tsikkulandiaa, käly tipautti drotsin tsikun residenssiin. Koko komea kolmikko oli menossa illalla katsomaan Deppin tähdittämää Dark Shadows -leffaa ja oli määrä hakea käly viiden kilsan päästä, kunhan kaksikko oli käynyt lunastamassa liput ja ostellut ruokaa viikonlopuksi.

Ensin drots meinasi saada auton avaimista jokaiseen kehonsa rööriin, kun tsikku porhalsi Corollallaan miljoonaa kohti Finnkinoa lunastamaan lippuja, aikaa oli reilu vartti olla paikan päällä. Melkein perillä drots väläytti, että toki tässä oli vielä tunti aikaa. Asia olisi vissiin pitänyt tehdä selväksi tovia ennempää.

Ruokaostokset tehtyä porhallettiin suoraan kälyn luo ja hummailtiin siellä sen aikaa, kun kolmas sai vaatteet päälleen ja meikit laukkuun. Ettei maidot vaan happane. tsikku oli jo korkannut ensimmäisen siiderin kälyä odotellessa ja nakitti drotsin ajamaan. Auto parkkeerattiin nätisti kuppasen Roverin viereen ja oven edessä poltettiin röökit. Sitten tsikku huomautti nauraen, että ne maidot on yhä edelleen siellä auton takakontissa.

tsikku: "Ajas nyt se auto sieltä oven eteen niin me mälläillään ne Kälyn kanssa ylös."
Käly: "No montako niitä on?"
tsikku: "...Kolme."
Käly: "Nii, yks jokaselle, että eiköhän kävellä."

Sisälle päästyä tsikku ja drots alkoivat rauhassa tehdä itselleen ruokaa, drots lämmitti roiskeläpän mikrossa ja tsikku heitti jäisen Bolognesen hellalle lämpenemään. Pari palaa läpästään syöneenä drots vilkaisi keittiön kelloon.

drots: "Niin mihin aikaan se leffa alko?"
Käly: "19.25, kuin?"

Siinä vaiheessa tsikku vilkaisi kelloon ja ilme oli näkemisen arvoinen.

tsikku: "HERRA ISÄ, KELLO ON SEITTEMÄN!!"

Siinä tuli enemmän kuin hoppu, ensinnäkin syödä ruokansa ja vaihtaa vaatteet. Saati, että bussilla ei nyt kyllä ehdittäisi edes puoleen väliin. Onneksi drots ei ollut koskenut alkoholiin vielä ollenkaan ja ajoi talla pohjassa kohti Finnkinoa. Ja hyvin ehdittiin!

Leffan jälkeen noukittiin Mai mukaan ja ajettiin takaisin tsikulle vaihtamaan vaatteita ja ottamaan vähän pohjia. Ensin oli määrä mennä terassille, vaan ilma oli niin paljon vilakka, että nelikko päätti eksyä Forteen.

Muutaman kimmoisan kommelluksen jälkeen tämä kaksikko pääsi lähes selvinä kotiovelle, kun Käly jatkoi matkaansa taksilla. Ensin taksi kekkaloi vaikka kuinka kauan paikoillaan ja kun se loppujen lopuksi lähti liikkeelle, lähestyi se pelottavasti korkeaa kolmion muotoista kiveä.

drots: "No ei kai se nyt tohon kiveen peruuta, urpo."


*KRUSHKRÄTSBANG*

Kaksikon suusta pääsi kauhean mukava ja kohtelias rämänauru. Seuraavana päivänä Kälyllä vieraillessa kävi ilmi, että kuskilla oli sekä eteen että taakse peruutustutkat, eikä ehkä enemmän tai vähemmän tiennyt, millaista ääntä tutka pitää, kun aletaan olla liian lähellä kolahduksia.

Lauantai on mennyt enemmän ja vähemmän hummaillessa, ensin käytiin romanttisesti jokirannassa pehmiksillä ja paistateltiin hienoa päivää ja puhuttiin paskaa. Erään sillan kaiteisiin oli lukittu surullisen kuuluisia ikuisen rakkauden symboleita aka lukkoja (joista tsikku hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi, mitä vitun rakkauslukkoja) ja kaksikko naureskeli, että toki voitaisiin omakin lukkomme siihen kahlita, tekstinä olisi tietysti BFFF. Ja sitten, kun kaksikolla menee pänks, tsikku pääsee työkalujen kanssa tiirikoimaan lukon auki ja heittämään sen Aurajoen pohjaan avaimen perässä.

Jääkiekkoa piti tietysti katsoa, vaikka kannustus ei pitkälle Leijonia vienyt. Murskatappion jälkene mentiin pariksi tunniksi taas himmailemaan drotsin veljen ja kälyn residenssiin ja illalla suoritettiin grillimätön upotus sisuksiin ja tsikun hiusten värjäys.

Huomenna West Coast Unit kokoontuu taas, kun nämä kaksi sähläriä suuntautuu "aamuvarhain" Sergeilandiaan ennen drotsin paluuta Manseen. Sitä odotellessa. ♥

Best Fucking Friends Forever

You are my best friend in the world
And I hope that you know
When we hangout together
It's freakin' awesome

Drinking Vodka Friday night
Puking all around the bedroom
You think that my brother's hot
You burnt your finger in my grill
Off your writing hand oh well
You get disability
I broke my leg you laughed so hard
And told my ambulance to stop at the bar

You'll tell the world I'm gay when you hear me say
That I really and truly feel this way
Not that there's anything wrong with being gay

And sometimes we punch each other in the face
Like when I hit on your friend and got to second base
I'm trying to say I love you in a heterosexual way

We fart and burp in the same key
And I think your iPod sucks
You make fun of my hair because yours is.. disappearing

I've seen your boobies you've seen mine
I popped your pimples
You rubbed aloe vera on my bone dry back
You went in fits when I shit my pants
You felt my stud's very hot ass
You asked to suck it he refused
So while you slept I stole your pillow
You woke up and told me that I...

You'll tell the world I'm gay when you hear me say
That I really and truly feel this way
Not that there's anything wrong with being gay

And sometimes we punch each other in the face
Like when I hit on your friend and got to second base
I know you know I love you (I fringin love you dude!)
I'm trying to say I love you in a heterosexual way

You'll tell the world I'm gay when you hear me say
That I really and truly feel this way
Not that there's anything wrong with being gay

And sometimes we punch each other in the face
Like when I hit on your friend and got to second base
I'm trying to say I love you in a heterosexual way


TRUE STORY

Jos halajatte lahjoa, niin lahjokaa perkele edes tyylillä

tsikku on lukenut viimeisten viikkojen aikoina paljon jännitysdekkareita. Ehkä vähän liikaakin, kun siihen malliin on toi mielikuvitus alkanu laukkaamaan.

Tällä kertaa tsikun sisäisen salapoliisin sai heräilemään tämä uutinen.

Okei okei, Bild on todellakin suoraan verrattavissa suomalaisiin erittäin laadukkaisiin juorulehtiin, kuten Hymy tai Seiska. Että ihan raamattuna sitä ei kyllä passaa pitää, muuten saisi vähän väliä ja uudestaan saada sydänhalvauksia lehden esittämien uutisten takia.

Mutta siitä huolimatta. Siis mitä hittoa, kysyy tsikku. Tomin ja Billin isä on tähän asti pysynyt täysin poissa julkisuudesta. Minkä takia nyt? Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu, kun nyt piti alkaa tekemään katkeria tilityksiä siitä, kuinka raha, maine ja mammona ovat tuhonneet heidän perheensä? Että onko nyt tullut totaalinen henkilökohtainen konkurssi ja kahisevaa on jostain saatava. Eikö tähän olisi ollut otollisempi hetki jokunen vuosi aikaisemmin, kun kaksoset niitti sitä kuuluisaa mainetta ja mammonaa pitkin Eurooppaa ja sen ulkopuolellakin?

Mistä päästäänkin seuraavaan spekulaatioon. Onko tämä joku kummallinen julkisuuskikka? Jotenkin kummasti nousee heti mieleen jokunen vuosi sitten lehtiin ilmestyneet kuvat, joissa Tom enemmän ja vähemmän heilasteli Flipsyde-bändistä tutun Chantelle Paigen kanssa. Sokeakin pysty kepillään näkemään, että ne kuvat oli ihan silkka mainoskikka. Tästä voisi päätellä, että täällä huutelee katkera fani, joka on niin saatanallisen mustis Tomista, että veti muovilusikan kanssa ranteet auki ja oli viittä vaille hyppäämässä parvekkeelta asian takia. Todellisuudessa täällä huutelee kaksi fania, jotka molemmat ovat niin tuhannen skeptisiä, etteivät tahdo uskoa mitään todeksi.

Siksi tämäkin viimeaikainen uutinen nyt ihmetyttää. Että kun Tokio Hotel on nyt viettänyt hiljaiseloa jo jonkun aikaa, niin tällä tavalla saadaan kyllä taas jonkun sortin kihinää, kuhinaa ja julkisuutta bändin ympärille. Julkisuuttahan se on huonokin julkisuus, kyllä sen nyt jokainen tietää. Joskus on tehtävä ikäviäkin juttuja, että kansa ei unohda.

Pistää kyllä ihmetyttämään, jos nuitten juttujen pohjalla onkin kaikki ihan täyttä totta. Minkä ihmeen takia kaksoset nyt alkaa lahjomaan isäänsä kuudella tonnilla, kun se on istunu suu supussa tähän asti? Ja mikä vitun (pardon my french) kuus tonnia? Luulis pojilla olevan enemmänkin massia, että jos oikeasti jonkun halutaan olevan hiljaa heidän menneisyydestään, niin kai siihen satsaisi vähän enemmänkin. Kun sitä rahaa ihan varmasti näiltä kaksosilta löytyy sellaisia määriä, että ruokkisi niillä pari lammastakin. Sitten se, että miksi se isä pitää saada hiljaiseksi? Mitä niin kummallista ja kammottavaa siellä lapsuudessa voisi olla, minkä takia tarvii omalle isälle alkaa maksamaan, että tämä pitää turpansa tukossa.

Kyllä siinä kummemmallakin ukolla menee kuppi nurin, jos saa omilta lapsiltaan tuollaisen viestin. Lisänä siihen vielä se, että pyydetään luopumaan lakiosuudesta perintöön. Meinaako ne nyt samantien alkaa kuolemaa tekemään, kun on mokomasta asiasta alettu oikein hätääntymään? Toistaakseni taas jo monesti esitettyä kysymystä, miksi vasta nyt? Onko kaksosten isäukko mennyt vanhemmilla päivillä tekemään jotain, mikä on saanu kipot ja kupot kellahtamaan nurin kaksosillakin. Jos on, niin herranen aika kertokaa nyt, että mitä. Meinaan, kyllä sitä pitää ihmisen aika hirveän kamala tyyppi olla, että omat lapset kieltää lakiosuuden perinnöstään. Tekeehän sitä ihmiset elämässään virheitä, mutta ei kukaan yksinään riitele tai sotke tämmösiä asioita. Mikä siis voi olla niin hirveetä, että pitää alkaa oma isä kieltämään. Ei pysty pieni ihminen ymmärtämään. 

Niin, ameriikan ihmemuassahan Tom ja Bill nykyään asustelee. Jossitellaan nyt taas, että jos pojat on isälleen tuollaiseen kirjeen lähettäneet, niin onko se tullut ihan puhtaasti kaksosten omista pienistä aivoista. Vai. Onko tässä taas mukana joku suurempi taho, joka sitä rahaa, mainetta ja mammonaa jakaa. Että onko jenkkilän päässä keksitty, että pojista voi saada aikaan vaikka minkälaisia törkyotsakkeita, joten kaikki mahdolliset ei luotettaviksi katsotut tahot on parasta hiljennellä.

Sitähän tässä ei meinaan epäillä pätkääkään. Nuo pojat tuskin ovat mitään herranterttuja olleet. Että onhan niitä otsikoita revittykin, tuskin ihan tuulesta on kaikkia temmottu. Tämä kaksikko ei meinaan usko hetkeäkään, että kun 15-vuotiaat pojat päästetään maailmalle rälläämään, ettei siitä riemusta oteta kerralla kaikkea irti.

Niin, että faktoja pöytään kiitos! Täällä alkaa muuten joku tuntea ittensä ihan liian viisaaksi, kun luulee olevansa suurikin valopää, kun pohtii näitä omia teorioitaan ja on pian vetänyt drotsinkin ihan täpöllä mukaan samaan keittoon. Tässäkin kohtaa ei voi muuta, kuin todeta, että todellisuudessa mitään ei mennä uskomaan tai todeksi toteamaan, ennen kuin Tom ja Bill ite kommenoivat asiaa jollain tapaa.

Luvassa paksuja sadepilviä

Marke mitä mie paan piälleni?

Mjoh. Ensinnäkin.

UFO Shot on sitte alkutestattu. Maistuu ihan paskalta. Lähes Salmarilta. drots ainakin olettaa, kun ostaa VAALEANPUNAISTA juomaa, niin se ei maistu lakritsilta ja salmiakilta. Yh. tsikku saa juoda sen ihan keskenään! Ja jos Maille maistuu, niin toki. Siinäpähän, ei ole korkki kiinni tässä residenssissä tänään.

Toisekseen. Kaksikko uneksi viimeyönä aika villisti. drots viiletti tsikun kanssa saksalaisessa naisvankilassa. Siellä piti kaikkien olla ilkosillaan koko ajan ja vessa ja olohuone oli yhdistetty; se oli yksi iso patio täynnä schaibaa, kirjaimellisesti. Siellä me sitten maattiin eikä kyllä ole haisun hajua, minkä rikkomusten takia me siellä oltiin.

tsikku taas seikkaili yöllä jossain nimettömällä kalliolla, ja drots halusi alkaa pomminpurkajaksi. drotsilla oli kuulemma pomminpurkajan tukkakin, joten ammattivalinta oli ihan selvä. tsikku ei ihan ollut samalla aaltopituudella. 

Että öisien seikkailujen jälkeen ei tarvitse enää ihmetellä, miksi drotsin selkä on ihan jees kunnossa, ja tsikulla on ristiselästä ylöspäin koko keho ihan jumissa. Nyt on Skanssissa käyty heilumassa ja Prismassa ruokakaupassa, tosin oli aika nestepitoinen tämä meidän ruokavaliomme. Yksi Actimel per herja, ja Actimeleja on likemmäs varmaan 20. Eli hyvin on varauduttu huomiseen (drotsilla mahdolliseen, tsikulla todennäköiseen) herjapurjoperformanssiin. 

tsikku heiluu taustalla vähän vielä siivoillen ja järjestellen ja kohta alkaa ilmeisesti muotishow drotsille. Main pitäisi kuuden hilppeillä ilmestyä, ja sitten alkaakin sellanen biletys, ettei koskaan. Apua, kynnetkin pitäisi ehtiä molempien lakata ja suihkussa jajajaja. Tässähän tulee kiire!

Missä on mun auto? Avaimet? MUN VAATTEET?!

tsikun isäntä ilmoitti jo hyvä tovi sitten lähtevänsä pääsiäisenä Saksaan. Asiasta ei edes keskusteltu, vaan pidettiin ilman muuta selvänä, että drots matkustaa tsikkulandiaan sitten siksi ajaksi rentoutumaan. Ja sitä ajankohtaa onkin sitten odotettu kuin kuuta nousevaa!

Koko viimeisen viikon parivaljakko on aamuisin vaihtanut väsyneitä tekstareita, "Enää neljä aamua. Neljä vitun aamua." "Enää kolme aamua. Kolme vitun aamua." "Enää kaks aamua. Kaks vitun aamua." Ja tänään kellon soidessa sai vihdoin lähettää toisilleen tekstarin, "Enää yks vitun aamu." Siis aikanen herätys aamu. drots suuntaa mukavuussyistä perjantaina hyvissä ajoin Turkuun, kunhan kumpainenkin on nukkunut ensin hyvät yöunet. 

drots sanoo (18:54)

en tiiä koska oon viimeks ollu näin loman ja nollauksen tarpeessa

tsikku sanoo (18:54)

EN KANS MUISTA *reps*

vittu varmaan syyskuussa  

drots sanoo (18:55)

totah 

nyt sanoit pelottavan lausahduksen *whistle*

ja nyt minä sanon vielä pelottavamman

MUISTA OSTAA MEIDÄN LIKÖÖRI

tsikku sanoo (18:55)

JOO

MÄ MEEN HUOMENNA VIINAKAUPPAAN *repskops*

Sinä suloisena syyskuun iltana oli siis tämä meidän surullisenkuuluisa hukkaamuistisijadrotsinpuhelinjatsikku -iltamat. Ja jälkipohdintojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että se oli se pullo likööriä, joka me tuhottiin etkoilla vodkapullon ohella. Normaalisti siis juodaan "vaan" vajaa litra vodkaa puoliksi. Nyt juotiin toinen mokoma likööriä. Ja muisti meni. Yhtäläisyys on väistämätön. Sillon vannottiin kautta maailman kivien ja universumien kantojen, että likööriin ei kosketa enää ikinä. Nyt sitten tsikku peijjooni meni linkitämään kuvan, joka suorastaan huusi drotsin nimeä.

Nyt on drotsin vuoro hoitaa vodka paikanpäälle, tsikku hankkii sen kavalan liköörin. Katsellaan sitten taas, mikä on hukkaussaldo, kun sunnuntaina puidaan jälkipyykkiä. Ollaanko kalpeena hiljaa ja luvataan, ettei enää koskaan. Tai siis. Ei ennen ensi kertaa.

Palaillaan siis ehkä jo loman aikana, jos ego kestää muistelut tekstin muodossa. Viimeistään viikko loman jälkeen, kunhan molempien polvet, selät, perseet, ja ennen kaikkea ne egot on parantuneet. Tosin tarkotuksena on tehdä muutakin kun vain tuhota aivojaan. Tarkoituksena on nukkua ja syödä hyvin, fiilistellä Berliiniä, shoppailla, tutstuttaa ujo drots tsikun sikäläisiin ystäviin (IIKS!), kokkailla ja leipoa ja tietysti viettää drotsikku -laatuaikaa. ♥

Ps. Jos itse ollaan taas CAN'T REMEMBER WHAT HAPPENED -fiiliksellä liikkeellä, niin toivottavasti kanssajuhlijat (siis meidän oman seurueen, en nyt puhu ventovierasita, vaikka niin kävikin silloin syyskuussa...) on tarpeeksi tajuissaan ja ohjastaa parivaljakon oikeaan osoitteeseen punkkaamaan. Viimekertaisesta matkasta kun on muistissa vain mustia ja valkoisia täpliä. Että terkut vaan Maille, jos tämän satut lukemaan. ^^'

Voi meitä. Mihin me vielä toistemme kanssa joudutaan.