Mitäs me täs metäs. Käytiin katsastamassa drotsin lähikirppis. Oltiin valmiina bongailemaan sata ja viis paskaa kirppislöytöä, mutta löydettiinkin jotain ihan muuta! tsikku sai ihan uudet bilevaatteet perjantaille! Ainoastaan hame oli hiukkasen nafti, mutta drotsin ankarasta yllytyksestä johtuen tsikku käveli kotiin punainen minihame käsilaukussa. Tällä hetkellä drots istuu sohvalla neulan ja langan kanssa ja ompelee hienoista kuminauhajatketta hameen vyötäröön. tsikku voi siis reuhuta Tampereen yössä Tuksun lailla punainen minihame perseensä verhona.
Sitten viikon iloisimmat uutiset. Vierailimme tiistaina Helsingissä! Eikä ihan missä tahansa, vaan Meilahden sairaalassa teho-osastolla. Kyllä, tämä duetto sai mennä katsomaan omaa rakasta Sergeitä! Tiistaiaamuna herättiin ennen kukonpierua, että päästäisiin heti yhdeksän aikoihin matkaan. Aamulla ennen lähtöä piti toki vielä soitella osastolle, että olihan Sergein kunto sellainen, että sitä taatusti sai mennä häiriköimään. Voi sitä riemun määrää, kun saatiin lupa!
Nyt vain sitten tosiaan odotellaan, josko sitä keuhkosiirrännäistä alkaisi pian kuulumaan. Tällä hetkellä fiilis on hyvin positiivinen, Sergein näkeminen teki ihan hillittömän hyvää molemmille. Heikosta hapesta huolimatta, Sergei oli oma huippu itsensä. Teki tosi hyvää nähdä, miten leveä hymy sen naamalle nousi, kun tämä kaksikko törmäsi huoneeseen sisälle. Eikä edes eksytty teho-osastoa hakiessa!
Että uusia seikkailuja odotellessa.
Tänään on menussamme tsikun lempparia, eli lasagnea. drots alkaa vääntää ruokaa välittömästi, kunhan hame on ensin kursittu juhlakuntoon. Johan tässä onkin nälkä.
Niin ja PEEÄS!
Ladattiin viisi kautta Pokka pitää -sarjaa. Saamme siis lauantaina tehdä darrakuolemaa Hyacinthin ihastuttavassa seurassa.
torstai 26. heinäkuuta 2012
torstai 19. heinäkuuta 2012
There's paint in our shirts
Joka paikkaan ja lihakseen kehossa koskee molemmilla, sielu taitaa olla ainut, joka on säilynyt kivuilta. Maalatessa kuunneltiin Tyyne ja Martta -levyä, kyykittiin maassa, seisottiin tikkailla, maalattiin seinää ja ehkä vähän itseä ja maata (drots hoiti tämän) ja huidottiin paarmoja ja kimalaisia.
Eilen päästiin vasta kelien takia kunnolla maalaamaan ja kaksikko lähtikin missioon pensselit ojossa ja lippalakit päässä. Oltiin niin terhakkana ja ennen kaikkea tyylikkäänä. Tänään kahden päivän, 19 tunnin, 50 maalilitran ja reilun sadan neliön jälkeen ei olla enää niin terhakoita. Tyylikkäitä toki aina.
drots jo valmiiksi selkävammaisena valittaa puolitottuneesti selkäänsä ja jalkaansa, mutta tsikulle tämä kaikki on aivan uutta ja ihmeellistä. Molempien lihakset huutaa hoosiannaa ja IcePowerin tuoksu käryää nenissä ja leijailee parivaljakon perässä, missä ikinä kuljetaankaan. Kaksikko makasi residenssissä useiden patjojen peittämällä parisängyllä selällään kumihanskat kädessä.
Ei uskoisi, että yhteenlaskettu ikä on alle 50. Valituksien ja voivottelun määrä on sen verran suuri, että melkein itkettäisi, jos ei naurattaisi. Batteryn ja kahvin yhteisvaikutuksen vimmalla (tsikku joi pelkkää Batterya, drots molempia...) Kaksikko suti kuin vanhat tekijät, eikä viimevuotisen huonekaluhelvetin toruista ollut tietoakaan. Työnjohto oli erittäin tyytyväinen kaksikon työjälkeen. Kehuja sateli taivaalta niin runsain määrin, että alettiin ihan miettiä alan vaihtoa. Kaiken tämän fyysisen tuskan keskellä ja maalitietämättömyyden peitossa (liuottimista kyllä tiedetään paljonkin, jos liuotin on suuhun kaadettavaa muotoa) päätettiin haudata vielä haaveet yhteisen remppayrityksen perustamisesta. Mutta oltiin kunnon maalareita ammattitauteja myöden. Maali loppui, juotiin viinaa.
Eilen päästiin vasta kelien takia kunnolla maalaamaan ja kaksikko lähtikin missioon pensselit ojossa ja lippalakit päässä. Oltiin niin terhakkana ja ennen kaikkea tyylikkäänä. Tänään kahden päivän, 19 tunnin, 50 maalilitran ja reilun sadan neliön jälkeen ei olla enää niin terhakoita. Tyylikkäitä toki aina.
drots jo valmiiksi selkävammaisena valittaa puolitottuneesti selkäänsä ja jalkaansa, mutta tsikulle tämä kaikki on aivan uutta ja ihmeellistä. Molempien lihakset huutaa hoosiannaa ja IcePowerin tuoksu käryää nenissä ja leijailee parivaljakon perässä, missä ikinä kuljetaankaan. Kaksikko makasi residenssissä useiden patjojen peittämällä parisängyllä selällään kumihanskat kädessä.
"Laita mun jalkoihin keeliä kun mää en taivu."
"Mä en saa sukkaa jalkaan! Ota tosta kiinni."
"Tarviiko mun laittaa johonkin vai saatko ite?"
"Joo kai mä."
"Ja nyt kun joku näkisi."
"Niin saattaisi päästä nauru."
Ei uskoisi, että yhteenlaskettu ikä on alle 50. Valituksien ja voivottelun määrä on sen verran suuri, että melkein itkettäisi, jos ei naurattaisi. Batteryn ja kahvin yhteisvaikutuksen vimmalla (tsikku joi pelkkää Batterya, drots molempia...) Kaksikko suti kuin vanhat tekijät, eikä viimevuotisen huonekaluhelvetin toruista ollut tietoakaan. Työnjohto oli erittäin tyytyväinen kaksikon työjälkeen. Kehuja sateli taivaalta niin runsain määrin, että alettiin ihan miettiä alan vaihtoa. Kaiken tämän fyysisen tuskan keskellä ja maalitietämättömyyden peitossa (liuottimista kyllä tiedetään paljonkin, jos liuotin on suuhun kaadettavaa muotoa) päätettiin haudata vielä haaveet yhteisen remppayrityksen perustamisesta. Mutta oltiin kunnon maalareita ammattitauteja myöden. Maali loppui, juotiin viinaa.
Ja lopuksi viimepäivien mätsäävät asut: (kuvaa vain paidoista)
Vintage.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
You will survive
Don't cry if it's over.
Smile because it happened.
Meidän Sergei on nyt neljättä päivää teholla. Sinne ei saa mennä kuin vanhemmat. Tänään Sergei oli ensimmäisen kerran sanonut, ettei jaksa enää hengittää. Siitä huolimatta Sergei ei ole valmis vielä luovuttamaan.
Meitä pelottaa.
We will carry you.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Maalaismaisemaa trampoliinilla
drots on nyt niin Uneton Seattlessa ja Levoton Tuhkimo, että hihkuttaa aikansa kuluksi nyt jo hiukan suunnitelmia.
Kuten on ehkä ilmi jostain päin Interwebin ihmeellistä maailmaa käynyt, että drotsin lapsuudenkoti maalataan reilun parinkymmenen vuoden jälkeen uusiksi. Johan se on jo vähän rapistunut. Siitä on puhuttu jo muutama vuosi, mutta vasta nyt asiaan on oikeasti tartuttu.
Maalattavaa pinta-alaa on sellanen hepponen 150 neliömetriä, josta yksi 50 neliötä pitää maalata kahteen kertaan. Eli parisensataa. Plus sitten kaiki kivat ikkunankarmit ja räystäät ja kaikki se valmistelu.
Kun pitää irrottaa ja pestä rännit, painepesurittaa räystäät ja imuroida hämyheikkien tekeleet imurin sisuksiin, raaputtaa irtoavat maalit ja loput moskat metalliharjalla koko pinta-alasta. Työtä on siis paljon enemmän kuin se itse maalaus.
drots vikisi reilu viikko sitten, että siitä suurin osa on erinäisistä syistä neitosen heiniä. tsikku ihan oma-aloitteisesti (säälistä ehkä?) ilmoittautui vapaaehtoiseksi talkoisiin muutamaksi päiväksi. Päivien määrä on vielä epäselvää, mutta drots uhkasi jo sitoa tsikun korvista lipputankoon ja pitää koko viikon sekä maalikaverina että seurarouvana. Mutta jos sitä saisi edes pari päivää lainata, niin avot.
Toki sitten ollaan hyvin kiitollisia ilmoista, joita on lupailtu. Kun sateessa nyt ei urpokaan maalaa. drotsin vanhemmat kävivät myös siellä Estoniassa ja mukaan tarttui muutama lava talkoojuomia. Giniä ja Kopparbergia, omnom. Hyvin heiluu tämän parivaljakon sudit.
Ja tietysti kaksikko on suunnitellut jo pari levyllistä maalausmusiikkia! Kun ilman sitä ei jaksa kyllä hillua työpäivää! Toki oltiin ajattelevaisia, ja huomioitiin se, ettei drotsin vanhemmat välttämättä arvosta ulkomaalaista molotusta päivästä toiseen, vaan levyt koostuu 98 % omasta kotimaisesta.
tsikku porhaltaa Isäntänsä kanssa anivarhain aamusti kotikonnuille itään, sieltä palaudutaan viikon päästä ja sitten tsikku vetää Main kanssa pippalot ja raahautuu darrasta riippuen maalle viimeistään maanantaina. Tai näin drots ainakin on suunnitellut, tiedä sitten, mitä se asianosanen on suunnitellut...
Kuten on ehkä ilmi jostain päin Interwebin ihmeellistä maailmaa käynyt, että drotsin lapsuudenkoti maalataan reilun parinkymmenen vuoden jälkeen uusiksi. Johan se on jo vähän rapistunut. Siitä on puhuttu jo muutama vuosi, mutta vasta nyt asiaan on oikeasti tartuttu.
Maalattavaa pinta-alaa on sellanen hepponen 150 neliömetriä, josta yksi 50 neliötä pitää maalata kahteen kertaan. Eli parisensataa. Plus sitten kaiki kivat ikkunankarmit ja räystäät ja kaikki se valmistelu.
Kun pitää irrottaa ja pestä rännit, painepesurittaa räystäät ja imuroida hämyheikkien tekeleet imurin sisuksiin, raaputtaa irtoavat maalit ja loput moskat metalliharjalla koko pinta-alasta. Työtä on siis paljon enemmän kuin se itse maalaus.
drots vikisi reilu viikko sitten, että siitä suurin osa on erinäisistä syistä neitosen heiniä. tsikku ihan oma-aloitteisesti (säälistä ehkä?) ilmoittautui vapaaehtoiseksi talkoisiin muutamaksi päiväksi. Päivien määrä on vielä epäselvää, mutta drots uhkasi jo sitoa tsikun korvista lipputankoon ja pitää koko viikon sekä maalikaverina että seurarouvana. Mutta jos sitä saisi edes pari päivää lainata, niin avot.
Toki sitten ollaan hyvin kiitollisia ilmoista, joita on lupailtu. Kun sateessa nyt ei urpokaan maalaa. drotsin vanhemmat kävivät myös siellä Estoniassa ja mukaan tarttui muutama lava talkoojuomia. Giniä ja Kopparbergia, omnom. Hyvin heiluu tämän parivaljakon sudit.
Ja tietysti kaksikko on suunnitellut jo pari levyllistä maalausmusiikkia! Kun ilman sitä ei jaksa kyllä hillua työpäivää! Toki oltiin ajattelevaisia, ja huomioitiin se, ettei drotsin vanhemmat välttämättä arvosta ulkomaalaista molotusta päivästä toiseen, vaan levyt koostuu 98 % omasta kotimaisesta.
tsikku porhaltaa Isäntänsä kanssa anivarhain aamusti kotikonnuille itään, sieltä palaudutaan viikon päästä ja sitten tsikku vetää Main kanssa pippalot ja raahautuu darrasta riippuen maalle viimeistään maanantaina. Tai näin drots ainakin on suunnitellut, tiedä sitten, mitä se asianosanen on suunnitellut...
Pientä esimakua talkoiden musiikillisesta menyystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)