Kakkonen on ykkönen

Tässä kun blogin molemmat ylläpitäjät ovat ensin paasanneet mielipiteistä omiin blogeihinsa, niin on oiva aika siirtyä kolmanteen blogiin vähän samoilta tiimoita. Tänään oli nimittäin viimeinen ennakkoäänestyspäivä. 

drots ei ensimmäisellä kierroksella äänestänyt ollenkaan, ennakkoon unohtui suvereenisti ja virallisena vaalipäivänä oli selkä siinä kunnossa, että ei yhden lapun takia lähtenyt etsimään äänestyspaikkaansa, toiselle kierrokselle kuitenkin mentäisiin. Ja niinhän mentiinkin. Nyt on molemmat neitokaiset käyneet antamassa äänensä samalle hepulle, vaikka tsikun mielipide asiasta on yllätys yllätys jykevämpi kuin tasamaantallaaja-drotsin. Tämän kaikki nyt arvaavatkin lennosta, jos ovat meidän molempien mielipidepostaukset lukeneet.

Vihreitähän me molemmat ollaan hiustupsuista varpaankynsiin. 

Lipposen tavoin lähti äänet siis Pekka Haavistolle. drotsin ääni meni ihmiselle eikä puolueelle, se on ainut haara, mitä drots haluaa painottaa omassa äänestyksessään. Kun rinnakkain laitetaan Niinistö ja Haavisto, niin ei kovin kummoista listausta tarvitse tehdä, kumman arvot ovat lähempänä tämän tyttösen sydäntä ja arvoja. Ja on Antoniokin aika hellunen, ei sitä nyt käy kieltäminen! 

Lisäksi drots pitää siitä, että Haavistolla ei ole korkeakoulututkintoa, vaan virallisissa listoissa mennään yo-pohjalla. Ja drots kun luuli, ettei siitä valkolakista ole muuta kuin pölynkerääjäksi! Ehkä sitä itsekin. No vitsi vitsi. On mukavaa välillä muistuttaa ihmisiä, että ei se pesänlämmikkeeksi kelpaava korkeakoulututkintopaperi, vaan se raa'alla pershiellä hankitty kokemus. 

drotsin vanhemmat ovat aina käyneet äänestämässä, mutta jostain syystä se ei ole tarttunnut drotsiin. Kansallisvelvollisuus tai ei, drots osottaa aikuismaisesti mieltään ja periaatteitaan olemalla menemättä joka ikiseen vaaliuurnaristiäisiin, mitä tässä maassa järjestetään. Kunnallisvaalit on nyt lähes kuin yhtä tyhjän kanssa, se Suomi ei siinä ehdi liikoja yhden hallituksen aikana muuttumaan, ihan sama ketä velttovirtasia siellä Arkadianmäellä loisii. Joku jopa joskus erehtyi soittamaan drotsille ja kysymään, josko tämä lähtisi kirkollisvaaleihin ehdokkaaksi. Meinasi tyttö tukehtua sylkeensä, joku ei tosiaan ollut tehnyt taustatutkimustaan kovin hääppöisesti.

tsikkuhan on jo pienestä pitäen opetettu siihen, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Kun äänestät, niin silloin on lupa taas ruikuttaa. Äänestämällä meille annetaan mahdollisuus vaikuttaa asioihin, niin siihen mahdollisuuteen on jokaisen tartuttava ja velvollisuutensa täytettävä. Tämän piiskauksen ovat saaneet kaikki tsikun läheiset tuntea nahoissaan, drots sai kyllä selkävaivansa takia anteeksi sen, että jätti ääniuurnalla vierailun väliin.

12 vuotta sitten tsikku äänesti vasta koululaisvaaleissa. Jo silloin pikkutsikku peräänkuullutti tasa-arvon perään ja paasasi esiteini-iässä oleville luokkakavereilleen, että tälle maalle on saatava naispresidentti. Koska maailman on mentävä eteenpäin ja näillä pienillä "repäisyillä" se tapahtuu.

Tänä vuonna tsikku alkoi jo hyvissä ajoin tutustumaan presidentin vaaliehdokkaisiin. tsikku haki sitä omaa presidenttiään, joka on ihmisläheinen ja kunnioittaa samoja arvoja, kuin tämä pieni vaikuttajakin. Puolueitten kohdalla tsikku sulki silmänsä, ihmistähän tässä haettiin.

Pekka Haavisto oli alusta alkaen vahva ehdokas tsikun listoilla. Toisella sijalla killui urhoollisesti Arhinmäki, mutta Haavisto vei kuitenkin voiton. Niinistöä vastaan tsikku äänesti jo viime vaaleissa, tämä duunari ei koe olevansa niin rikas, että olisi varaa äänestää Niinistöä. Ainoastaan kuuluista perussuomalaisten ehdokas olisi saanut tsikun piirtämään siihen vaalipaperiin Niinistön numeron. Onneksi näin ei käynyt.

Sen kuuluisan tasa-arvon kannattajana tsikku ei pysty näkemään, mikä siinä on niin pahaa, että presidentillä sattuu olemaan samaa sukupuolta oleva puoliso. Tässä kohtaa olisi taas suuri askel pieneltä valtiolta osoittaa, että täällä oikeasti uskalletaan olla juuri sitä, mitä meistä jokainen haluaa. Eihän kukaan ole herättänyt keskustelua siitä, että mitä Sauli Niinistö Jenninsä kanssa puuhaa makuukammarissa vällyjen välissä. Miksi pitää tehdä ongelma Haaviston seksuaalisesta suuntautumisesta? Meidänhän kuuluu äänestää presidenttiä, ei sitä presidentin puolisoa.

Tokihan siinä voisi käydä niin, että jos Haavisto valittaisiin Tasavallan Presidentiksi, että suomalaisista saataisiin aivan väärä mielikuva. Sitähän saatettaisiin muualla maailmalla kuvitella, että suomessa kaikki ihmiset ovat yhtä avoimia, ystävällisiä, kohteliaita ja mielyttäviä persoonia, kuin tsikun ja drotsin presidentti on.

Kakkonen on ykkönen ja toivottavasti tämä postaus kirvoittaa lukijoita kirmaamaan ensi sunnuntaina uurnille, vaikkakin sitten puolesta tai vastaan. Onpahan ainakin autettu kanssakulkijoita suorittamaan velvollisuutensa.

//drots: Kuten huomaatte, tsikku on meistä kahdesta se, joka paasaa tämän(kin) asian puolesta ja minä myhäilen vieressä ja koitan puoliksi vähän veltolla asenteellani politiikkaan olla suututtamatta toista puoliskoani ja kiltisti osallistua spekulaatioihin ja mielipidejakoihin. MUTTA EN MINÄ KAKKOSTA LAPPUUN TSIKUN MIELIKSI KIRJOITTANUT. Just so you know. 

Ps. Mielipiteitä otetaan vastaan!

The very best of Queer as Folk

Nyt se on saatu ainakin osittain valmiiksi. Se on yhtä kuin drotsin ja tsikun iso Queer as Folk  -projekti. Tämä kaksikko siis katsoi kaikki viisi tuotantokautta tuota kyseistä sarjaa läpi silmät kiiluen ja kuola valuen. Sen jälkeen katseltiin parhaat palat uudestaan. Eli siis koko hoito uusiksi. Noh. drots taitaa nyt vedellä jo kolmatta tai neljättä kertaa koko hoitoa läpi, mutta eipä siitä sen enempää.

Joka tapauksessa. Kaksikko keksi jossain vaiheessa, että kerätään kaikki parhaat palat koko sarjasta. Ihan silleen helppo nakki se homma ei ollut! Tai siis oli, kun paiskaisi listaan joka ikisen jakson kokonaan. Jostain on kuitenkin pakko karsia, käytiin siis ankaraa pohdiskelua, listailua ja mietiskelyä, että saatiin kasaan 15 molempien mielestä kaikkein parasta kohtausta.

drots väänsi siis nämä kaikki videot tänne teidän kaikkien nähtäväksenne. Tekstityksistä saa myös kiittää drotsia. Koska sarja voi osalle lukijakuntaamme olla vieras, niin ohessa on myös hienoinen esittely sarjan tärkeimmistä hahmoista. Kaikkia 15 videota ei isketä samaan postaukseen ihan jo siitäkin syystä, että mielenkiinto säilyy kaikilla!  

Tähän alkuun vielä kuitenkin kirjoittajien (Ron Cowen ja Daniel Lipman) näkemys sarjasta.

"Queer as Folk luotiin juhlistamaan homoseksuaalien elämää sen kaikissa muodoissa. Tavoitteena oli kertoa totuus sarjan hahmoista ja heidän maailmastaan, vaikka se totuus ei aina olisikaan poliittisesti oikein. Eikä se useimmiten ollutkaan. Sarja olisi ensimmäinen, jonka päähenkilöt olisivat kaikki homoseksuaaleja. Kyseessä ei tällä kertaa olisi ne sarjojen stereotyyppiset kiintiöhomot, vaan täysin kehittyneet hahmot, joilla olisi jopa seksuaalista kanssakäymistä. Ja me jopa näkisimme sen kaiken. Aivan kaiken."  

Ja sitten siihen hahmoesittelyyn.

Brian Kinney

 

Sarjan päähenkilö, joka panee kaikkea mikä liikkuu. Brian ei usko rakkauteen tai avioliittoon, hän tahtoo vain pitää hauskaa. Ammatiltaan hän on art director. Brian tapaa sarjan alussa 17-vuotiaan Justinin, josta tulee aikaa myöten paljon enemmän, kuin vain pelkkä pano. Brianin paras ystävä on Michael Novotny jonka kanssa hän on pitänyt yhtä 14-vuotiaasta asti. Kovasta kuorestaan huolimatta Brianin sisällä sykkii lempeä sydän. Brianilla on poika Gus, jonka äiti on hänen toinen hyvä ystävänsä Lindsay Peterson. 

Justin Taylor

 

Justin menettää 17-vuotiaana neitsyytensä Brianille ja rakastuu tähän päätä pahkaa. Justin tulee samoihin aikoihin ulos kaapista omille vanhemmilleen, eikä hänen isänsä kykene hyväksymään poikansa seksuaalisuutta. Justin on lahjakas piirtäjä ja taitelijan alku. Justin hakataan ensimmäisen jakson lopussa ja tämän seurauksena Brian ottaa hänet asumaan luokseen. Justin saa Debbieltä lempinimen Sunshine, aurinkoisen olemuksensa ja suloisen hymynsä ansiosta.

 

Michael Novotny

Brianin paras ystävä. Yksi harvoista ihmisistä, jonka kanssa Brian ei ole harrastanut seksiä. Michael on kuitenkin salaa ihaillut Briania aina. Toteuttaa suuren unelmansa ja avaa oman sarjakuvapuodin. Sittemmin alkaa yhdessä Justinin kanssa julkaisemaan omaa sarjakuvalehteä, jonka sankari on homoseksuaali Rage. Michael on elänyt lapsuutensa kahdestaan äitinsä Debbien kanssa. Michael tapaa hiv-positiivisen Benin, jonka  kanssa avioituu. Michaelilla on tytär, jonka äiti on Lindsayn puoliso Melanie Marcus. Ben ja Michael adoptoivat teini-ikäisen Hunterin, joka on myös hiv-positiivinen.

 

Emmett Honeycutt

 
Brianin ja Michaelin ystävä. Emmett kokeilee useampiakin ammatteja sarjan aikana, hän esiintyy mm. pornotähtenä ystävänsä Tedin nettipornoyrityksessä. Sarjan loppupuolella Emmett päätyy juhlasuunnittelijaksi. Emmettillä on useita parisuhteita sarjan aikana. Emmett on herkkä ja tunteellinen ihminen, jonka on vaikea antaa anteeksi ystävänsä ja entisen kumppaninsa Tedin huumesekoilut.

 

Ted Schmidt

Muutaman vuoden vanhempi, kuin ystävänsä Brian, Michael ja Emmett. Ted on ammatiltaan kirjanpitäjä, mutta toimii myös nettipornokuninkaana. Yritys kuitenkin kariutuu ja Ted palaa oman ammattinsa töihin. Omaa sarkastisen huumorintajun, rakastaa oopperaa ja kärsii huonosta itsetunnosta. Sarjan alussa Ted on vähällä kuolla, kun hänen deittinsä tarjoaa Tedille Kristalli metamfetamiinia. Myöhemmin Ted jää tavaraan koukkuun ja joutuu vieroitukseen.

 

Lindsay Peterson

Brianin ystävä collegesta lähtien. Lindsay on lesbo ja menee naimisiin pitkäaikaisen elinkumppaninsa Melanien kanssa ja heidän perheeseensä kuuluvat myös kaksi lasta, Gus ja Jenny-Rebecka. Gusin biologinen isä on Brian ja J-R:n Michael. Lindsayn on ammatiltaan kuvaamataidonopettaja.

 

Melanie Marcus

Lindsayn juutalainen elinkumppani ja Tedin ystävä. Ammatiltaan lakimies. Ei tule toimeen Brianin kanssa alkuunkaan, eikä suostu edes harkitsemaan ajatusta, että Brian luovuttaisi spermaa Lindsayn ja Melanien toista lasta varten, jonka Melanie kantoi. Luovuttajaksi valittiin sittemmin Michael.

 

Debbie Novotny

Michaelin yksinhuoltajaäiti. Debbie on ylpeä omasta pojastaan ja tämän homoseksuaalisuudesta ja on valmis tekemään mitä vain, poikansa ja tämän ystävien eteen. Suorasuinen ja omaa paljon mielipiteitä. Kohtelee kaikkia Michaelin ystäviä kuin omaa perhettään, etenkin Justinia. Debbie on yksi harvoja ihmisiä, joka pystyy näkemään myös Brian Kinneyn kovan kuoren läpi. Debbie työskentelee Liberty Dinerissa, joka on lounasravintola Liberty Avenuella. Debbie pitää huolta veljestään Vicistä, joka on hiv-positiivinen. 



 

Ben Bruckner

 

Michaelin hiv-positiivinen puoliso. Ben on professori ja rakastaa Michaelia hyvin paljon. Ben adoptoi yhdessä Michaelin kanssa teini-ikäisen Hunterin, joka elää kodittomana ja myymällä itseään.

Nauttikkeehan!

15. Then why isn’t he still here?

Brianin ja Justinin parisuhdeideaalit eivät kohtaa ja Justin löytää nuoren viulistin, joka haluaa olla vain hänen kanssaan, eikä panna jokaista kaksilahkeista. Justin jättää Brianin ja Brian esittää muille, että tapaus ei kosketa häntä hitustakaan, mutta se on kaikkea muuta kuin totta. Lievittääkseen ikäväänsä, Brian ostaa itselleen maksullisen pojan illaksi. Joka on kuin Justinin kaksoisolento.

14. Did I tell you it hurts like a motherfucker?

Liberty Ride, hyväntekeväisyystapahtuma, jossa kerätään rahaa paikalliselle HIV-sairastalolle. Tukijat pyöräilevät rajan yli Kanadan Torontoon ja takaisin. Matkalla Brian kaatuu pyörällään ja murtaa solisluunsa. Ensihoitajat kehottavat häntä keskeyttämään matkan ja palaamaan autolla takaisin Pittsburghiin. Brianin luonne ei kuitenkaan anna periksi vaan hän polkee matkan Michael tukenaan, vaikkakin saapuu maaliin useita tunteja virallisen Riden päätyttyä. Sillä välin Justin palaa Hollywoodista ja on odottamassa maaliviivalla Briania, joka jaksaa polkea viimeiset 10 metriä nähtyään Justinin. 

13. He loves you more than he’s ever loved anyone

Brianin ja Justinin suhteessa on aina ollut enemmän kuin selvää, kumpi on Top ja kumpi Bottom. Suhteen syvetessä kuitenkin Justin haluaa välillä ottaa ohjat käsiinsä. Ja näin roolit vaihtuvat, Justin ei enää olekaan suhteen ehdoton Bottom. 

12. They are like fucking newlyweds

Koko iso ja onnellinen perhe kokoontuu päivälliselle Debbien ja Vicin luo kuulemaan Justinin ilmoitusluontoista asiaa. Justin on muutaman mutkan kautta hakenut uudestaan kouluun, jossa on jo hetken käynyt ja hänet hyväksytään uudestaan. Keskustelu ja käytös pyörii heille ominaisen asian ympärillä. Noh, niin paljon, että naurattaa. 

//Tää pätkä poikkeaa hippasen noista muista kuvalaadultaan, on aika pikselimössöä. My bad! Menin sössimään noiden videoiden kanssa ja piti tyytyä hätävaraan. Joten, parahimmat pahoittelut, mutta ajanee asiansa -drots



 
  

11. So how was your last trick?

Debbie ei ole harrastanut seksiä sitten Michaelin syntymän jälkeen, eli muutamaan vuosikymmeneen. Vihdoin kuvioihin tulee etsivä Carl Horvath, joka haluaa Debbieltä parisuhteen edetessä muutakin kuin lämmintä kättä. Debbie ei halua Carlin pettyvän ruosteisista taidoistaan ja oraaliseksin mestarit, Emmett ja Ted, tarjoutuvat pitämään preppauskurssin.  

10. The Backroom is reopened, boys!

  

Pittsburgin pormestariksi pyrkii homovastainen poliisipäällikkö, joka sulkee baarin toisensa jälkeen Liberty Avenuella. Lopulta tämän valta yltää sulkemaan kaikki panopaikat, eikä pojilla ole enää mitään paikkaa, missä harrastaa seksiä. Kun keskeisimmän clubin, Babylonin, Backroomin ovi suljetaan metalliovella ja munalukolla, kampanjaa työnsä puolesta tukeva Brian saa tarpeekseen ja päättää tehdä asialle jotain.

9. Everything with that bitch is a snap

  

Mel ja Linds päättävät pienen keskustelun jälkeen remontoida kahdestaan talonsa vanhan ullakon Lindsille taidestudioksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Se ei käykään ihan käden käänteessä. (Toim. huom. Tämä pätkä on myös kuin suoraan tsikun ja drotsin käsikirjasta, ”Näin me teemme ja tämä siitä seuraa”.)

8. Your mother does great Norma Rae

  

Liberty Avenuen kansalaiset protestoivat uuden pormestariehdokkaan mielipiteitä vastaan. Ehdokas on vastaamassa kansalaisten kysymyksiin Liberty Avenuen Gay and Lesbian Centerissä ja nokkela Justin järjestää kunnon kohtauksen ystäviensä kanssa.

 

7. Sunshine, how did I ever get along without you?

Justin palaa Los Angelesista ja viettää Brianin kanssa unohtumattoman illan vällyjen välissä. Lopulta Justin kysyy, vieläkö yhteenmuuttoehdotus on voimassa ja Brian paljastaa, miten vaatteiden siirtäminen kaapista toiseen on täysin Justinista kiinni.
 

6. The Cup got the Lion’s prey   

Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen Justin ei suostu uskomaan, että Brian ei katso kahta kertaa vanhaan panoon. Justin on päättänyt saada Brianin tanssimaan kanssaan Babylonissa, joten fiksuna hän varastaa ensin Brianin tanssikumppanit, jonka seurauksena Brian varastaa Justinin toisilta.

5. Even if it was Ridiculously Romantic

Justin päättää pienen pohtimisen jälkeen osallistua koulunsa tanssiaisiin. Vaikka hän pyysi ensin Briania deitikseen, tämä kuitenkin kieltäytyi ikäänsä vedoten. Lopulta puolivälissä tanssiaisia Brian ilmestyykin ja etsii Justinin käsiinsä ja he tanssivat ”naurettavan romanttisen”, vanhan kappaleen kohdevalojen loisteessa.

4. He must’ve knocked up Sunshine

Vaikka Brian ei uskokaan avioliittoon, muutaman mutkan kautta hän lopulta kosii Justinia. Kukaan Liberty Avenuen väestä ei olisi ikinä uskonut elävänsä päivää, jolloin Brian Kinney avioituu. Joten reaktiot hääkutsuihin ovat kaikkea muuta kuin normaaleja.

 //Joo, en puhu sujuvaa japania, kävi taas vaan vähän kämmi ja piti tehdä parin mutkan kautta. Ignore! -drots

3. Hey Stud, wanna dance?

Pride on loppupuolella ja Justin lähtee baarista aikaisempaa, koska eräs mies on osoittanut kiinnostusta Brianiin. Brian viettää kuitenkin aikansa mieluummin Justinin kanssa, tapojensa vastaisesti.

2. You became the best homosexual you could possibly be

Brian on kaikki viisi vuotta yrittänyt koulia Justinista parasta mahdollista homoseksuaalia ja kokee siinä lopulta onnistuneensa, kun kaikki on jo ohi ja molempia odottaa uudet seikkailut.

1. I love you

Babylon-yökerho räjähtää pommi-iskun kohteena ja ihmisiä kuolee ja haavoittuu. Brian ryntää paikalle peläten Justinin kohtaloa. Lopulta Brian uskaltautuu sanomaan ne sanat, joita ei uskonut koskaan sanovansa.

Vodkaa ja pornostaroja

Se on aika perseestä, kun toisille ihmisille tietyt hajut tekee pahaa. Esimerkiksi niin, jos menee jonkun jälkeen julkiseen vessaan ja se edellinen kävijä on istunut kakalla. Mikä on siis toki ihan luonnollista, ei siinä tietenkään mitään! Mutta jos koko hyyskä käryää seuraavan menijän mielestä niin paljon, että siellä ei voi hengittää, se on aika kamalaa. Tämmöinen hajuherkkyys yleensä johtaa siihen, että se hajuherkkä kaveri yökkää varoitukseksi kerran tai pari ja sen jälkeen pitääkin sitten siirtää sitä yläpäätä aika julmetun äkkiä sitä pönttöä kohti, kun on tavaraa kiipeämässä ruokatorvea pitkin siihen malliin, että jos kovin kauan vielä mietiskellään, niin kohta lentää pitkin vessan lattioita ja seiniä kunnon manaajayrjöt. Näinhän ei siis koskaan ole sattunut kenellekään, tämä on ihan vaan tällaista tämän päivän krapulapohdintaa. 

Joo. On siis ollu tänään rapelo. Ihan semmonen kunnon kankkunen siis. tsikku yrppäili aamulla nätimpi (ainakin toivottavasti) pää pesusankossa ja takapää pöntöllä. drotsilla ei ilmeisesti ollut pää tarpeeksi kipeänä, kun tämä päätti jysäyttää sen betoniseinään heti alkavan darra-aamun kunniaksi. Olo on tänään ollut siis harvinaisen kamala, mutta elossa on selvitty. Oli niin hyvä ilta eilen, ettei nauruhepuleilta ole vältytty sitten millään. tsikku kohelsi eilen niin kunniakkaasti, että se on kirvoittanut kunnon huutonaurut vielä tänäänkin, kaiken karmivan krapulan keskellä. 

Niin, sitä tuli eilen juhlittua ihan laatuseurassa. Nimittäin samasta yökerhosta hoippui pihalle tämän kaksikon ykkösidoli. Nimittäin Henry Saari! Sitä oltiin niin sopivan huppelissa, ettei hoksittu nappailla kännykän muistia täyteen kuvia tästä starasta, mutta tsikku ainakin mollotti kulkijaa suu kolmantena silmänä. Sitten kun kompuroitiin lähimpään kebabpuljuun, niin Herra Saari tuli ovella vastaan ja sanoi näille partyanimaleille molemmille erikseen moi. Sitä ollaan siis taas kerran melkein sukua julkkikselle! 

Otetaan bussi vaikka Atalaan!

Pitkästä aikaa, rakkaat lukijamme!

Tällä duolla on nyt alla niin törkyisen iso projekti, että päivittely on meinannut viime aikoina unohtua kokonaan. Se projekti ei tietenkään ole tämä hikinen postaus, ei tähän olisi kuukausi kaupalla satsattu, kuitenkaan. 

Tämä postaus tulee siitä, kun drots alkoi väsämään lasagnea. tsikku tuli viettämään lomanlopettajaisia kotiseudultaan drotslandiaan ja esitti jo viikko takaperin ruokatoiveensa, joka nyt sattui olemaan lasagne. Ruuan syömiskelpoisuuden takaamiseksi tsikku viskattiin ulos keittiöstä idiotismin pariin. 

Valopäät seikkailivat tänään taas kerran pitkän päivän pitkin Tampereen raitteja. Puolilta päivin suunnattiin päiväkahveelle tsikun lapsuudenystävän kotiin, joka pitää majaansa täysin toisella puolen Mänsesteriä. Mikäs siinä, saatiin onneksi tarkat ohjeet, että missä kohtaa bussista piti jäädä pois ja mihin sen jälkeen piti taaperrella. Noh. Kaksikko steppaili kadulla edestakaiseen hieman eksyneen oloisena. Sen jälkeen taas yhteisestä päätöksestä tsikku kaiveli jo kuuluisaksi käyneen älypuhelimensa esiin ja napsautti navigaattorin päälle. 

Navigaattori neuvoi kulkemaan kohti koillista. Tässähän olikin sitten ongelmaa kerrakseen, että pirussako suunnassa se koillinen mahtaa sijaita! Ei ole suunnistajan vikaa kummassakaan sitten yhtään, jos tämä ei vielä kaikkien näiden tarinoiden myötä ole tullut selväksi. Noooh, tarpeeksi kun oli juoksenneltu edestakaisin niin löytyi lopulta oikea suunta ja selvittiin oikeaan asuntoon kahvittelemaan. Noloahan se olisi ollut, jos olisi erehdyksessä paineltu vaikka väärään taloon...

Poislähtiessä sitten. Bussipysäkillä oli hyvä hetki vedellä savukkeet. Puolessavälin körssittelyä tsikku ilmoitti drotsille, että nyt muuten tulee bussi. Sen pitempiä puheita tupangit viskattiin katuojaan ja huidottiin bussi pysähdyksiin. Pyllähdettiin sitten lähes tyhjässä bussissa istumaan ja siinä kohtaa drots alkoi pohtia, että mahtaako tämä kulkupeli hurauttaa sittenkään keskustaan, minne oli tarkoitus siirtyä shoppailemaan.

Aikatauluvihkonen kertoi, että väärään suuntaanhan sitä mentiin. Ja kovaa muuten mentiinkin, sillä bussi kääntyi moottoritielle ja huristeli menemään talla pohjassa. Kaksikko kiitteli vähäistä onneaan edes siinä asiassa, että onneksi ei vielä ollut pimeää. Näki ainakin bussin ikkunasta ulos, että missä mennään ja mitenkä kovaa väärään suuntaan. 

Noh, painettiin kiltisti nappulaa ja jäätiin bussista pois. Siinä sai ihan parisen pysäkkiä plarata läpi, että mistä löytyy kyyti sinne keskustaan. Siinä olisi ollut hymy tiukassa, jos olisi vielä tullu seikkailtua jonnekin hornantuuttiin mörönpyllynmutkan taakse, mistä olisi sitten keskustaan ollut matkaa vielä pikkuriikkisen enemmän. 

drots oli onneksi niin terävä, että tunnisti hetkisen pööpöilyn jälkeen, missä sitä oikein sompailtiin. Himppasen matkaa siinä vielä tallattiin, että löytyi seuraava bussipysäkki ja päästiin lopultakin sinne keskustaan ostamaan tsikulle avaruuskypäriä ja jotain bilerättiä, ettei tarvitse huomenna bailata ruttuturpana. Löytyihän nuita, sen kunniaksi käytiin vielä päiväsiiderilläkin ennen kotiutumista.

Niin, huomenna tosiaan. Aamulla heräämisen jälkeen maataan kurkut silmillä, kun on ensin nukuttu pitkään. Sen jälkeen toki jatkamme sitä pitkää projektia blogin suhteen, että se saataisiin julkaisukuntoon mahdollisimman pian. Iltasemmalla sitten ensin ruokaillaan ja sen jälkeen tällätään, tissutellaan, hihitetään ja kihitetään pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen suunnataan Nääslandian yöelämään ja aamuyöllä ollaan sitten nakit silmillä.

Mutta nyt lasagnea ja Idolsia. Kiitos ja kuulemiin.