Vaikka ei se ihan yksinkertaista ollut. Tietenkin se kaikkein paras luomus oli numeroa liian iso. Samasta mallista rekissä seisovista ei tietenkään löytynyt sopivaa kokoa, joten näppärinä tyttöinä kyselimme myyjältä, josko edes Länsikeskuksessa sijaitsevasta toisesta Turun Halosesta löytyisi samaa mekkoa oikean kokoisena. Ei tietenkään löytynyt. Eikä löytynyt Tampereeltakaan. Mutta Itäkeskuksesta löytyi! Mikäs siinä, rätti tilaukseen ja kotiin. "Siinä menee kahdesta neljään päivään", oli myyjän vastaus, kun tiedusteltiin, että koskahan tämä vaate mahtaa olla Turkusessa. Asia vilipitön, selevä rätinki ja kotiin.
Siinähän se viikko vierähti. Perjantaihin mennessä mekkoa ei ollut kuulunut. Sergei päätti yleisen hyvinvointinsa vuoksi lähteä uinuilemaan omaan sänkyyn, tsikulla ja drotsilla oli muita ideoita. Haettiin pullo vodkaa sillä ajatuksella, että tissutellaan sitä, katsellaan Queer as Folkia dvd:ltä ja muistellaan menneitä. Jos alkaa menovarvasta kutittelemaan, niin mikäs siinä, sitten lähdetään.
tsikulla on tällähetkellä käytössään ainoastaan yksi kotiavain. Toinen on Mailla tallessa, että jos vaikka sattuu oma avain unohtumaan kotiin. Tästä syystä drots on kuljettanut tsikun kotiavaimia mukanaan, että tsikun töissäollessa Sergei ja drots pääsevät kulkemaan omin nokkinensa mihin sitten ikinä haluavatkin, eikä tarvii kökötellä tsikun kämpillä ihan koko päivää. Tästä asiasta tsikku taisikin todeta, että mistähän lyödään vetoa, että vielä jää noi avaimet roikkumaan eteisen naulaan ulos lähtiessä, kun on melkein viikon ehtinyt tottua siihen, että joku muu kantaa niitä mukanaan.
Perjantaina sitten alkoi vähän tanssivarvasta kutkuttaa, kun tässä oli soviteltu vaatteita, koitettu napsia toisistaan, itsestään ja molemmista yhdessä hienoja kuvia ja Qafin kyyläämisen ohella naurettu katketaksemme. Siinä sitten reippaina tyttöinä ajateltiin käydä polttelemassa yhdet tuumaustupakat, että lähdetäänkö yöelämään vai jäädäänkö kotiin. tsikku räpätti suu vaahdossa drotsille jotain maailman parasta ja hauskinta juttua samalla, kun survottiin kengät jalkaan ja siirryttiin rappuun. drots ehti räväyttää asunnon oven perässään kiinni, kun samalla hetkellä käytävään laskeutui syvä hiljaisuus.
tsikun kasvoilla saattoi olla aika moniselitteinen ilme, koska drots veti varovasti henkeä, käpälöi läpi omia taskujaan ja kysyi sen jälkeen varovasti:
"Niin otit sä ne avaimet?"
Ei varmaan tarvitse alkaa edes erikseen kertomaan, että eipä ollut ottanut. Siinä hetkisen kaksikko tuijotteli toisiaan rapussa, että hittojakos nyt tehdään. Nämä suuret puhelimienorjat nimittäin jättivät ne kuuluisat älyhölöttimetkin sisälle odottamaan, mihinkäs sitä nyt yhtä tupakkaa polttaessa voisi puhelinta tarvita. Ei suinkaan mihinkään.
Siirryttiin sitten samantien jo pihalle asti, samahan se oli polttaa ne tuumaustupakat, kun kerran sille asialle oli lähdettykin. Tuumailtiin kyllä jo ihan eri asiaa, kuin aikaisemmin. Siinä kohtaa sitten vasta välähti mieleen sekin, että kello kävi jo melkein puolta yhtätoista, eli alaovikin oli lukossa. Turha siis ajatella soittavansa naapurin ovikelloa, että josko joku soittelisi huoltomiehelle. Ja miksi huoltomiehelle, eikä Maille? No ihan siitä kirkkaasta syystä, että on huomattavasti miellyttävämpää pyytää jotakuta ventovierasta soittamaan siihen ovessa seisovaan huoltoyhtiön numeroon, eikä pyytää kilauttamaan kaverille numerotiedustelun kautta.
Noh. tsikun naapurissa asustelee mukavahko nuorimies, jonka kanssa tsikku on joskus vaihtanut sanan tai kaksi. Naapurin mukava ulkonäkö on herättänyt tämän kolmikon kanssa paljonkin puhetta, ja taisipa tsikku joskus humalapäissään ja tupakan tuskissaan kilauttaa samaisen naapurin ovikelloa, josko tältä olisi yksi savuke liiennyt tsikulle asti. Luojan kiitos kundi ei silloin avannut ovea.
Tämä naapuri tosiaan asustelee katutasossa, eli ei muuta, kuin töihin. tsikulta löytyy jo aikaisempaa kokemusta siitä, että minkälaista on heitellä pikkukiviä miespuolisten henkilöiden ikkunoihin. Nyt oli onneksi ikkunat vähän matalemmalla. Siinä alkoi pikkuhiljaa kirosanat lennellä ja tuskanhiki hiipiä otsalle, kun lukuisiin kiviin, huhuiluun ja drotsin koputukseen naapurin parvekkeenoveen (ranskalainen parveke, toim.huom) ei reagoitu mitenkään. Aikaisemmin illalla jäppisen oli kuultu pistävän suihketta kainaloon ja sen jälkeen ilmestyvän suihkunraikkaana tupakalle, se saatana ehti siis sittenkin lähteä johonkin.
Tässä kohtaa tsikku päätti siirtyä seuraavan naapurin kimppuun. Tämä naapuri on toisessa kerroksessa asuva nuori naisihminen, jonka kanssa tsikku on joskus jutustellut mukavia tuossa pihalla. Lisää pikkukiviä käteen ja heittelemään. Ensimmäisen kiven jälkeen näiden touhutorveloiden rukoukset kuultiin. Ei, naisihminenkään ei ollut kotona, mutta katutasossa asusteleva nuorimies asteli pihaan kulmantakaa tyttöystävänsä kanssa. Oli muuten lähellä, ettei tsikku juossut samantien suutelemaan maata pojan kenkien alla ja tirauttanut helpotuksen kyyneltä samalla.
Naapuri oli onneksi kilttiä sorttia. Oli kuulemma joskus itsellekin (vissiin pariinkin kertaan) käynyt näin. Puhelin oli kaiketi yleensä sattunut mukaan, koska jopa kiinteistöpäivystyksen numero löytyi suoraan jannun puhelimesta. Naapuri tosiaan kilautti huoltomiehelle ja naureskeli samalla, että onneksi hän ei ehtinyt nukkumaan asti. drots vastasi siihen, että no eihän siinä, sit ois herätelty.
"Sitä minä en kyllä epäile hetkeäkään", oli naapurin vastaus tähän. Siinä kohtaa meinasi tsikku nielaista kielensä ja pissata housuunsa. Ehkä jatkossa olisi ihan fiksua jättää nokkelaksi luullut ovikellojen soittelut valomerkin jälkeen kokonaan ihan muille.
Vartin verran istuskeltiin vielä pihakeinussa ja odoteltiin huoltomiestä. Komeasti vilkkui assrack tällä kaverilla, kun se tarpoi jonon ensimmäisenä yläkertaan päästämään kaksikkoa sisälle. Että mikäs siinä, laskua odotellessa! Oli kyllä pirun kalliit tupakat. drots lupautui armollisesti maksamaan puolet, kun nyt tuskin puhutaan mistään kahdesta kympistä.
Ja niin, että lähdetiinkö sen jälkeen yöelämään? Ei. Ei todellakaan enää lähdetty.
