Meistä jokainen varmaan joskus kokee elämässään niitä hetkiä, että pysähtyy kesken kaiken pohtimaan, että teenkö minä ihan oikeasti tällaista? Tai, että olenko minä ihan oikeasti vajonnut näin alas? Ja viimeisimpänä voisi todeta, että never say never.
No joo. Tarinahan alkaa siitä, että drots jo viime viikonloppuna kyseli tsikulta, että lähtisikö tämä hänen kanssaan ihastelemaan Lovexia bändin viimeiselle keikalle vähään aikaan. tsikku oli kysymykseen vastatessaan kevyesti alkoholin vaikutuksen alaisena ja lupasi totta kai lähteä oikein auton kanssa liikenteeseen, jahka drots vaan kustantaisi menovedet.
Niin, keikkahan tosiaan oli Isokyrössä, minne Tampereelta kertyi ajomatkaa vajaat parisensataa kilometriä. Sen oli tarkoitus alkaa kahdeksalta, joten tämä kaksikko pakkautui puoli kuuden jälkeen tsikun avensikseen, viritteli navigaattorin ja eikun menoksi. Heti alkumatkasta tsikku totesi ajaessaan, että sit pyssätään heti ekalla huoltsikalle, mikä kohdalle sattuu, koska tuulilasi kaipasi kipeästi pesua. Hassua vaan, aika hiton monella huoltsikalla pysähdyttiin, ennen kuin löydettiin vettä ja ikkunanpesuvermeet.
Liekkö sitten johtunu tuosta vai mistä, mutta tämä kaksikko oli laskenut aikataulunsa pahan kerran pieleen. Nimittäin siinä vaiheessa, kun kello kipusi kahdeksaan, tällä kaksikolla oli matkaa vielä melkein viitisenkymmentä kilometriä. Tässä kohtaa tsikku voi kerrankin kehua hyvää tuuriaan, kun matkalla ei tullut kertaakaan poliiseja vastaan. Ei nimittäin paljon kaasujalkaa siinä kohtaa säästelty, kun painettiin menemään. Siis kun me ei ikinä myöhästytä yhtään mistään! drots pani peukut ja ukkovarpaat pystyyn siinä toivossa, että Lovex alkaisi tyylilleen uskollisena soittaa vähän myöhässä, että ehdittäisiin näkemään edes vähän enemmän, kuin kaksi viimeistä biisiä.
tsikku tunsi itsensä suorastaan Juha Kankkuseksi, kun päästeli pikkuista ja mutkaista tietä menemään ja kovaa. Kiitos hetkellisten rallikuskin taitojen, kaksikko saapui tyylikkäästi vaan parisen kymmentä minuuttia myöhässä. Paikanpäällä auto parkkiin tien poskeen (luojan kiitos ei tarvinnu tunkee mihinkään pellolle, niin kuin tsikku alkuun pelkäsi) ja hyvin reipasta kävelyä lavan lähelle.
Tässä kohtaa saatiinkin sitten huokaista helpotuksesta, bändi oli kuin olikin myöhässä. Loppuunsa keikka pääsi alkamaan 45 minuuttia alkuperäistä aikataulua jäljessä. Hyvä niin, olis kai se vituttanu ajaa toista sataa kilsaa reikäpään lailla ja nähdä tosiaan ne pari hassua viimeistä biisiä.
Niin. Sitten, kun keikka oli ohi. tsikku kerkesi jo kiroilla, että eipä tullut napattua Lovexin (juuri tätä tarkoitusta varten ostettua) levyä mukaan, olisi saanut haettua nimmarit siihen! drots taisi jo tässä kohtaa vähän huokaista. Mutta ei pidä nuolaista, ennenkuin tipahtaa! Nimittäin tsikun käsilaukun kätköistä löytyi kyllä jonkun sortin ruttuinen A4-arkki, mihinkä ne raapustukset sai haettua. Ja voi armo, allekirjoittanut voi kertoa, että kyllä nolotti. Siis siinä nimmareiden haussa ei ollut kerrassaan mitään noloa, mutta se myötähäpeä. Hei ihan oikeasti, vaikka kuin kierrät paljon keikoilla ja olet tosifani, niin muistathan silti käytöstavat, jooko?
No, takaisin tarinaan. Sitä on tässä useampaankin otteeseen todettu toisilleen tämän yhteisen taipaleen aikana, että Mitäpä sinä et minun vuokseni tekisi. Tämä kävi tälläkin kertaa toteen, kun lopulta tuli tsikun vuoro kalastella nimmarit lappuunsa.
"Viittiks muuten kirjottaa siihen, että drotsille?"
"drotsille?"
"Juu, drotsille!"
Ja sen jälkeen muutama nimi lappuun ja puolijuoksulla karkuun sitä tosifanien riekkumista. Autolle päästyä tsikku läväytti nimmarilapun drotsin käteen, harmi, kun ei tullut ikuistettua muistikortille tämän ilmettä.
"Niin sä kirjotit tän mun nimen ite?"
"No enkä kirjottanu!"
"Siis..."
"En kirjottanu, kun pyysin siltä laulajalta, että kirjota!"
tsikku sai siinä hämärtyvässä kesäyössä sillä hetkellä todistaa, kuinka drots hajosi palasiksi, sai muutaman kohtauksen ja sen jälkeen kokosi itsensä taas omaksi itsekseen. Mitäs siinä sitten, hyvän aikaa naureskeltiin drotsin hajoilua ja valmistauduttiin pitkään kotimatkaan. tsikku tunnettuna kusiviskurina juotui toki tutustumaan Pohjanmaalaisiin nokkospuskiin, kunnes sitten päästiin lastautumaan avensikseen.
Mutta kuinkas kävikään! Jotenkin pääsi sattumaan niin hassusti, että Lovexin paku porhalsi kaksikon edelle, suuntanaan tietenkin myös Tampere. Tuli siinä kohtaa taas kaksikkoon eloa. Seurataan niitä. tsikku ajoi taas, kuin rallikuskin ja yksityisetsivän sekoitus, toistellen samalla, että mitä vittua mä oikein olen tekemässä. Teenkö mä oikeesti tämmöstä. Ei näin voi tapahtua!
Kylläpä vaan tapahtui. Sitten pääsi käymään niin, että vissiin jollekulle bändin jäsenelle tuli a)pissahätä b) oksennushätä c) tupakkahätä d) joku muu hätä ja paku iski vilkun silmään ja auto parkkiin bussipysäkille. Dääm, kaksikko joutui tietenkin ajamaan ohi, ei sattunut kumpaakaan juuri sillä hetkellä yrjöttämään niin koreasti, että olisi voinut samalle pysäkille heittää paussille. Eipä tietenkään. Nimittäin, nämä ninjat ajoivat muutaman kilometrin eteenpäin ja din din din... Kääntyi pienelle sivutielle parkkiin. Silleen sopivasti, ettei oma auto näkynyt tielle, mutta tiellä liikkuvat autot näkyivät oikein mainiosti. Siinä sitten juostiin taas sissikusella itse kukin, kunnes odottaminen alkoi kyllästyttää.
Helvettiäkö ne sinne pysäkille jäi tekemään? Ajellaanko vähän matkaa takaspäin, niin nähään, että vieläkö ne seisoo siinä pysäkillä?
Ja tuumasta toimeen! Paha vaan, että ensimmäisellä pitkällä suoralla vastaan ajeli mikäs muukaan, kuin valkoinen paku. Dääm. Auto ympäri ensimmäisessä risteyksessä ja perään, valitettavasti kyllä hiukan liian myöhään. Valkoista pakua ei näkynyt enää missään.
No, siinä aikansa ajeltiin taas ja kumpikin oli jo ikäänkuin luovuttanut, että sinne ne meni eikä saatu enää kiinni. Alettiin lähestymään Parkanoa, ja auton bensamittari näytteli sellaisia lukemia, että olisi aika pysähtyä piakkoin tankille. tsikku huristeli taas menemään ihan hyvää vauhtia, mikäs siinä, keskellä yötä, iso tie ja autoja ei missään. Ja kas vain! Mikäs sinne eteen olikaan ilmestynyt! Valkoinen pakuhan se siellä, tälläkin kertaa parkissa bussipysäkillä. Oli vissiin tullut taas puska(pysäkki)pissan aika.
Mitä tästä sitten seurasi. tsikku kaahasi taas kuin reikäpää, koska sitä menovettä kaivattiin aika kiivaasti. Onneksi sellainen lopulta löytyi ja vielä sellaiselta paikalta, että tankatessa näki ohikulkevan liikenteen helposti. Kaksikko kyllä taisi kuvitella, että siinä huoltsikalla olisi tarvinnut odotella kauankin... No hitto ei tarvinnu! tsikku oli puolessa välissä tankkausta, kun ohi hujahti se kuuluisa valkoinen paku ja neljä muutakin autoa.
Mikäs siinä oli ajellessa. Ei tarvinnu pakun perässä ainakaan liian hitaasti purrata, sai kyllä päästellä ihan raskaalla jalalla menemään! Kunnes sitten taas. Tällä kertaa kyllä heräsi epäilyt, että jollakulla tuli siellä pakussa purjohätä. Meinaan jos on juuri ajettu monen huoltsikan ja taukopaikan ohi, niin miksi pysähtyä bussipysäkille pissaamaan ja tehdä se samalla tapaa, kuin eteen olisi tullut seinä? Mitä paku edellä, niin myö perässä. Siinä lähellä oli onneksi taas kiva pikku parkkis, mihin pääsi vähän ikäänkuin piiloon odottelemaan.
Reissua taitettiin sitten jo vihonviimeisessä liikenneympyrässä ennen Kolmekulman peukkubaaria. Kaksikolla oli siis suunta sinne, koska nälkä kurni jo kummankin suolissa. Jotenkin kuski taisi olettaa, että Lovexin paku suuntaa sinne myös, nimittäin ajoi suvereenisti pakun perässä ympyrästä pois, opasti nimittäin navigaattorikin siihen suuntaan! Mikäs siinä sitten, vaan kun huomattiin vasta ympyrästä poistuttaessa, että näähän menee vittu Porin suuntaan, mitä helvettiä ne sinne?!
Eli. Toimintasuunnitelma uusiksi. Auto ympäri ja takaisinpäin, mennään vain sinne abc:lle. Haettiin hesepullaa ja parkkeerattiin ikkunan viereen syömään, josko vaikka se paku olisi vaan ajanut harhaan ja ilmestyisi Kolmenkulmaan. Noh, eipä ilmestynyt.
Se oli tämän kesän viimeinen viikonloppu, viimeinen mahdollisuus tehdä kesäloman aikana jotain tyhmää. Kello alkoi lähennellä kolmea, kun duo lopulta raahusti drotsin kaksioon yöpuulle. Väsytti kyllä niin armottomasti, että jopa viimeiset viikot unettomuudesta kärsivä tsikku simahti, kuin saunatonttu.
Huomenna onkin sitten karu paluu arkeen. Onneksi kesältä jäi taskuun iso kasa ihania muistoja, uutta kesää odotellessa!
