Eilen päästiin vasta kelien takia kunnolla maalaamaan ja kaksikko lähtikin missioon pensselit ojossa ja lippalakit päässä. Oltiin niin terhakkana ja ennen kaikkea tyylikkäänä. Tänään kahden päivän, 19 tunnin, 50 maalilitran ja reilun sadan neliön jälkeen ei olla enää niin terhakoita. Tyylikkäitä toki aina.
drots jo valmiiksi selkävammaisena valittaa puolitottuneesti selkäänsä ja jalkaansa, mutta tsikulle tämä kaikki on aivan uutta ja ihmeellistä. Molempien lihakset huutaa hoosiannaa ja IcePowerin tuoksu käryää nenissä ja leijailee parivaljakon perässä, missä ikinä kuljetaankaan. Kaksikko makasi residenssissä useiden patjojen peittämällä parisängyllä selällään kumihanskat kädessä.
"Laita mun jalkoihin keeliä kun mää en taivu."
"Mä en saa sukkaa jalkaan! Ota tosta kiinni."
"Tarviiko mun laittaa johonkin vai saatko ite?"
"Joo kai mä."
"Ja nyt kun joku näkisi."
"Niin saattaisi päästä nauru."
Ei uskoisi, että yhteenlaskettu ikä on alle 50. Valituksien ja voivottelun määrä on sen verran suuri, että melkein itkettäisi, jos ei naurattaisi. Batteryn ja kahvin yhteisvaikutuksen vimmalla (tsikku joi pelkkää Batterya, drots molempia...) Kaksikko suti kuin vanhat tekijät, eikä viimevuotisen huonekaluhelvetin toruista ollut tietoakaan. Työnjohto oli erittäin tyytyväinen kaksikon työjälkeen. Kehuja sateli taivaalta niin runsain määrin, että alettiin ihan miettiä alan vaihtoa. Kaiken tämän fyysisen tuskan keskellä ja maalitietämättömyyden peitossa (liuottimista kyllä tiedetään paljonkin, jos liuotin on suuhun kaadettavaa muotoa) päätettiin haudata vielä haaveet yhteisen remppayrityksen perustamisesta. Mutta oltiin kunnon maalareita ammattitauteja myöden. Maali loppui, juotiin viinaa.
Ja lopuksi viimepäivien mätsäävät asut: (kuvaa vain paidoista)
Vintage.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti