Hyvin menee, mutta menköön.
Siis. Ei pyhä jysäys, all nighterit on aina ihan kivoja, varsinkin kun on liveseuraa, eikä mesen välityksellä. Mutta eipäs rakkaat lukijat hypätä ihan niin pitkälle. Tässä on kärsitty jos mistäkin viimeisen 24 tunnin aikana, ja tähän väliin voisi sanoa, että naurattaa niin paljon, että melkein itkettää ja vituttaa.
Joku sai taas kuningasidean, että tsikku porhaltaa Tampereelle drotslandiaan rakkaiden sukulaisten luotsaamana. Ja joku myös huomasi mainita, että sunnuntai on päivänä erinomainen lähteä keskustaan viihteelle.
Huh heijaa, epäonnistuneiden päiväunien jälkeen alettiin pikkuhiljaa tehdä juomia. Käytiin suihkussa, meikattiin, naurettiin ja kohta olikin aika varhaisavautumisen. Ei siitä sen enempää, mutta sitten drots alkoi mankua huonoa oloa. Eikä oltu vielä edes baariin päästy! tsikku lähes jalkaansa lattiaan polkien kirosi nuoremman heikentyneen viinapään. Vaikka sitä kirkasta oli siihen mennessä hulahtanut melkein pullollinen, ei olo ollut silti erityisen humaltunut. Baariin baariin baariin.
Sunnuntai oli odotetusti jopa eräässä suositussa pubissa melko rauhallinen ja juomien ja istumapaikan haaliminen ei ollut ollenkaan episodi. Eikä sitä sitten ehditty istua persiillämme kuin kymmenisen minuuttia, kun ensimmäinen kakslahkeinen alfauros (huomatkaa herran isä se SARKASMI) tuli hölisemään pudonneesta piilarista. Tosin drots kuuli (=halusi ymmärtää), että kyse oli päähän pudonneesta (lyödystä) lasituopista. Noh, eipä siinä sen kummempia. Suhteellisen okei-hemmo jatkoi matkaansa hoippuen.
Seuraava "saalis" olikin kaksi reilusti keski-ikäistä vähemmän herrasmiestä, jotka tulivat viereen kysyen, että saako tähän istua.
"Toki aina istua saa", tsikku vastasi pitkähkön hiljaisuuden ja drotsiin tuijottelun jälkeen. Kaksikko jatkoi tylysti omia keskusteluitaan, vaikka mieskaksikko kovin valitti, että heitä ei huomioitu. Kotvasen kuluttua nämä(kin) turjakkeet hävisivät näkökentästä. Ainakin hetkeksi.
Viina virtasi yhä edelleen ja rahaa kului useampi kymppi lärviä kohden, mutta ei siitä sen tarkempaa analyysiä. Sitten olikin aika virallisen avautumisen ja keskustelun, oli kyllä monin puolin silmiäavaava ilta.
Välillä piti käydä ulkona tervaamassa keuhkojaan ihan periaatteen takia, ja jokos ne kaksi jälkimmäistä turjaketta ilmestyi taas. Vanhempi heistä alkoi käydä vähän liiankin tuttavalliseksi tsikun kanssa tämän vastusteluista huolimatta, mutta hetken saumattoman yhteistyön jälkeen se siitä lähti matkoihinsa, pienten haistatteluiden kera.
Pilkun tultua puoli kahden aikaa, tsikku vetäisi hulppeat uudet korkkarit jalastaan ja tillusteli vesisateessa avojaloin. Kaksikko lähti hieman seikkailemaan mättöpaikan ja yöbussin etsinnässä, kunnes hoksasivat, että yöbussi kulkee vain viikonloppuisin. Eli taksimatka. Safkojen jälkeen kaksikko kiipesi taksiin, jossa oli erittäin mukava taksikuski, kiitosta vain kyydistä!
Mutta voi herran jumala ja laupias taivas sitä seuraavaa aamua. drotsilla on yhä tätä kirjotellessa vienoinen krapulanpoikanen, vaikka elämä tuntuukin kohta voittavan. Aamulla kuivasi suuta, oli tuskan hiki, sitten tuli kylmä, kroppa oli sekaisin, päätä koski, silmät painoi tonnin ja sydän hakkasi kahta tonnia epätasaisesti. Molemmilla. Joku urvelo keksi krapulan päivää viinan jälkeen. Koko halvatun päivä on ollut yhtä tuskaa, allekirjoittaneella ei ole ikinä ollut näin pitkäkestoista krapulaa. Pahoja on ollut, mutta ne ovat kestäneet jokusen tunnin ja olo on ollut kuin nuorella vasalla sen jälkeen. Mutta ei nyt. Tehtiin hidasta kuolemaa. Mutta varmaa.
Krapularuokailun jälkeen kuvioihin tuli närästys, eikä siihen tietenkään ollut tarpeeksi asianmukaista lääkitystä. Heräämisen ja alkutuskastelujen jälkeen kipastiin hakemassa edellämainittua krapularuokaa ja muuta välttämätöntä krapulalääkettä hupparit ja pipot päässä. tsikku oli varustautunut myös aurinkolasein. Pienen kävelyn jälkeen olo oli molemmilla kuin maratonin jälkeen.
Pornosohvan eteen tehtiin viiden tähden krapulapiknik ja liimauduttiin sohvalle katsomaan Madagascar-maratoni. Animaatioiden jälkeen pistettiin vielä Tokio Hotelin Caught on Camera pyörimään, mutta se ei siinä kauaa ehtinyt kuumeta, kunnes kaksikko sai taas uuden kuningasidean.
Vältellään liskojen yötä ja tasataan unirytmiä, sillä karu arki kolkuttaa jo hyvää vauhtia ovelle. Sitten lähdettiin uudestaan urheilemaan ja käytiin Makuunissa vuokraamassa seitsemän leffaa, kyytipojaksi suklaajäätelöä. Kello 11 aloitettiin ja nyt (aamuneljän hujakoilla) takana on yksi täysin paska ruotsalaisraina, joka katsottiin kuitenkin adult contentin turvin naurulla loppuun. Lopputekstien alkaessa naurettiin, että sen schaiban jälkeen mikä tahansa tuntuu viiden tähden mestariteokselta ja kymmenen Oscarin arvoiselta.
Ja metsään meni notta soi. Perkele. Seuraava jenkkipaska oli paskaakin paskempi, sitä ei jaksettu edes katsoa puolta tunta pidempään. Siis ihan oikeasti, se jos MIKÄ oli täyttä itseään. Muutaman maailman huonoimman kohtauksen jälkeen drots sinkaisi sohvalta täytetyn ilmapatjan päälle hyvin hienostuneesti (patja toimitti siis iiiison rahin virkaa) ja mönki painamaan stop-nappulaa koneesta, jotta kuva lakkaisi pyörimästä. tsikun nauraessa sohvalla kippurassa drots päivitteli puoliksi patjan päällä ja puoliksi lattialla.
Edellisestä postauksesta tietänette, ettei meistä kumpikaan ole kovin kauhuelokuvien, kun ei myöskään trillereiden yms ylimpiä ystäviä, mutta nyt päätettiin ottaa yksi sellainen. Urbaanilegendaan perustuva kauhutrilleri katsottiin tiiviisti vierekkäin istuen, polvet rintakehässä ja peitto käsissä leuan alla valmiina lentämään silmille, kun tulisi liian pelottava kohtaus. Joku olisi voinut nauraa aika paljon sen nähdessään. Kaksikko oli aika näky.
Sitten pidettiinkin (noh, pidetään) pientä taukoa, tankataan itsemme täyteen kofeiinia, tauriinia ja jos uskalletaan ulos, niin nikotiinia. Ja kirjoitetaan tämä postaus ja jatketaan leffamaratonia. Jäljellä olisi kaksi komediaa, yksi toiminta ja yksi perheleffa. Toivoa sopii, että ne pieleen menneet valinnat löydettiin jo ja loput olisi ihan katseltavaa materiaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti