All nighterista selvitty hengissä, eilen illalla tämä duetto paiskautui nukkumaan jo heti kuuden jälkeen. Täytyypä sanoa, että eipä ole aikoihin kumpikaan tästä kaksikosta nukahtanut niin pian ja nukkunut samassa asennossa kuin sika rukiissa aamuun asti. Puoli kymmenen aikaan tsikku loikkasi sängystä ylös ja varttia myöhemmin myös drots selvisi hereilläolevien kirjoihin.
Aamupäivällä kipsuteltiin kampaajalle, tässä kun sattui yhden jos toisenkin kuontalo olemaan siinä kunnossa, että hyväksi todetulle saksien klipsuttelijalle oli käyttöä. Kävipä vielä niin hyvä tuuri, että tälle päivälle saatiin peräkkäin kaksi aikaa. Mikäs siinä, lopputulos miellytti onneksi molempia. tsikku tarvitsi kyllä oman kampauksensa näkemisen jälkeen hermosavut, mutta onneksi kaikkeen tottuu. Jopa siihen jääpuikkoon perseessä, sulaahan sekin loppujen lopuksi.
Noh. Kampaajalla käynnin ja sen jälkeisen hiusten tuskaisen asettelun jälkeen kaksikko päätti lähteä seikkailulle. Taas kerran... Tarkoituksena oli ajaa bussilla drotsin tulevalle koululle, että tämä sankari maanantaiaamuna tietää, mihin aikaan lähteä kouluun ja missä jäädä pois. Duo oletti ilman muuta, että kyllähän tähän reissuun yksi tunnin ajan voimassa oleva bussilippu riittää. "eihän me sinne asumaan olla menossa!"
Toki, se lippu per nekku olisi taatusti riittänyt, jos olisi ollut pienintäkään haisua siitä, minnekä sitä oikein ollaan menossa. Molemmat taisivat kuvitella, että tokihan sitä huomataan, kun bussi hurjastelee ammattiopiston ohi, jäädään siinä sitten hetikohta pois ja kävellään loppumatka. Pysäkiltä piti olla koululle vajaan puolenkilometrin kävelymatka.
Noh. Hyvä tovi matkusteltiin ja siinä alkoi sitten olla sen näköistä maisemaa, että koulu saattaisi olla lähellä. Tätä mielikuvaa lisäsi se, että yhdessä risteyksessä oli aivan selkeä kyltti, missä seisoi teksti "ammattiopisto". Stop-nappi kilahti ja tämä kaksikko siirtyi ulos bussista. Siinä vaiheessa vasta alettiin miettiä, että missähän sitä oikeasti mahdetaan olla. Hetkisen bussiaikataulujen kartan tavailun jälkeen tsikulla välähti ja tämä kaiveli taskustaan minkäs muunkaan kuin kuuluisan älypuhelimensa. Navigaattori päälle ja eikun matkaan.
Matkanteko kävellen kyllä tyssäsi pian. Navigaattori ilmoitti, että jos arvon leidit meinaavat tarpoa samaan suuntaan, missä opaste oli nähty, oli suunta aivan väärä. drotsin koulu sattui sijaitsemaan melkein kolmen kilometrin päässä ja aivan vastakkaisessa suunnassa. Mikäs siinä. "Hypätään uuteen bussiin ja mennään sillä lähemmäs. Jos ei ihan ovelle päästä, niin kävellään loput."
Neropatti parivaljakko oli tietenkin varustautunut vaan sillä määrällä käteistä, että sai maksettua sen yhdensuuntaisen bussimatkan. Kello kävi koko ajan ja voimassaoloaika niissä lippusissa alkoi uhkaavasti käydä vähiin. Ei auttanut muu, kuin matkustella sillä bussilla niin pitkälle, että päästäisiin Ottomaatin lähelle. Päädyimme siis Hervantaan! Koko matkan kumpikin kurkisteli ikkunoista ulos, josko vaikka silmiin sattuisi jotain, mikä voisi olla drotsin tuleva opinahjo.
Bussi oli kaartamassa Hervantaan, kun drots huomasi bussin infotaulussa lukevan seuraavan pysäkin nimen: ammattikoulu. Kaksikko heitti jo henkiset high fivet keskenään, että noh, nyt se löytyi. Vähän pitempi matka sinne oli, kun mitä aluksi kuviteltiin, mutta pääasia kun löytyi.
"Käydään tossa Hervannan Duossa kahvilla, haetaan rahaa ja tullaan sit tsekkaa, että mikä tässä koulun edessä on lähin bussipysäkki."
Voi pyhä lehmä sentään, onneksi molemmat olivat sitä mieltä, että käydään katsastamassa se lähin pysäkki koulun vieressä. Katsastus oli nimittäin todellakin tarpeen. Tuli nimittäin samalla erittäin selväksi, että jos drots olisi maanantaina opiskeluintoa puhkuen ja uusi koulureppu keikkuen painunut siihen rakennukseen, olisi voinut päästä itku. Oli nimittäin ihan yhtä väärä pulju kuin sekin, mihin oli nähty se opaste aika monta kilometriä aikaisemmin.
Eipä siinä sitten muuta. Hypättiin taas kerran bussiin (iso kiitos suuremmille voimille, että oli eri kuski joka kerta) ja lähdettiin takaisin päin. Tällä kertaa iskettiin heti alkumatkasta tsikun älykkään hölöfonin navigaattori päälle. "Jäädään sitten pois, kun ollaan naken mukaan lähellä!"
Sitähän jäätiin. Sen jälkeen kaksikko tarpoi kohti ammattiopistoa, kuin kaksi hikistä possua auringonpaisteessa. Navigaattoria kuunneltiin tarkempaan kuin ikinä, ja lopulta muutaman kilometrin käpsyttelyn jälkeen se koulu löytyi kun löytyikin. Siinä alkoi olla huumori tiukassa yhdellä jos toisellakin, kun yhtä koulua oli haettu tuntitolkussa. Siinä hieman ihmeteltiin, että miten ihmeessä drtoslandian kotibussin pysäkiltä voi olla puolen kilometrin kävelymatka, kun taivalta oli taitettu ainakin triplasti.
Tattaraa, takaisin bussireitin varrelle kulki metsän läpi menevä jalkakäytävä. Sitä tassutellen matka väheni huomattavasti, vaikka olikin aika hirveää ylämäkeä. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kaksikko ajatteli päästyään lopultakin takaisin drtoslandian nurkilla. Aikaahan tähän koheltamiseen ei mennyt kuin vaatimattomat kolmisen tuntia. Että joo, ei toki jäädä asumaan, vai mitenkäs se menikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti