Niin. Perjantaina lähdettiin viihteelle. Nollaamaan. Voi Jeesus ja sen kakstoista kaveria, me todellakin nollaattiin! Nollaantu molempien naikkosten muisti aika täydellisesti, samoin oli nollaantunu kontrolli ja kaikki muukin.
Pohjiksi nämä Vodkan ystävät huitaisivat huppuihinsa pullolisen metsämansikkalikööriä sekä Stolichnaya-vodkaa. Upposi oikein mukavasti spriten ja vissyn kera... Eikä se humalatilakaan mikään hirmuinen lähtiessä ollut, kai sitä jonkinlainen toleranssi on jo kehittynyt. Muutaman mutkan kautta hyöläydyimme Hällään parille drinksulle, sieltä suuntasimme sitten Fat Ladyyn.
Fat Ladyssa pukkasimma takit ja sateenvarjot samaan narikkaan ja narikkalappu sujahti drotsin lompakkoon tarpeen, kun tsikku epäili kuitenkin hävittävänsä sen. Sen jälkeen porhellettiin tiskille. Kerrottakoon tässä vaiheessa, että kurkuista sujahti alas ainoastaan drinkkejä ja shotteja, ei yhtään miedompia juomia. Kaiken tämän lisäksi ystävämme Tequila esiintyi suuressa roolissa tässä tarinassa, sitäkin tuli kumottua muutama annos.
Tästä kaikesta voinette siis Hyvät Lukijamme päätellä, että päissään on oltu. Aika helvetin päissään, jos tarkkoja ollaan. Muistikuvat ovat molemmilta osapuolilta hyvin hatarat. Muisti meni, taju lähti ja taisin olla illan tähti. Hukkaan molempien muistit, molempien kontrollit, drotsin puhelin ja melkein tsikkukin.
Tähän väliin voisi todeta, että haluamme molemmat lähettää isot ja lämpimät kiitokset johonkin päin Hervantaa niille kahdelle herrasmiehelle, jotka yhyttivät Fat Ladyn edessä horttoileen takittoman tsikun, pitivät tästä huolta ja soittivat drotsille tuhansien mutkien kautta. Toinen jannuista lainasi kylmästä hytisevälle tsikulle jopa takkinsa siihen asti, kun drots ilmaantui paikalle tsikun narikkaan unohtuneen rotsin kanssa. Ilman näitä kahta kaveria olisi illan saldo olla vähän muutakin, kun vaan hukkaan mennyt puhelin. Vaikka kyseiset herrat tätä postausta tuskin koskaan näkevät, niin siitä huolimatta. Kiitos teille! <3
Tampereen keskustassa tuli horttoiltua vissiin pidempikin aika, ennen kuin lopulta sotkeuduimme taksiin ja reissasimme drotslandiaan. Matkalla kyllä piti pysähtyä kertaalleen, kun drots tunsi suurta tarvetta antaa ylen. Tässä tohinassa se puhelinkin ehkä meni hukkaan, mene ja tiedä.
drotslandiaan pääsystä ei ole mitään muistikuvia. Kummallakaan. Aamulla kaksikko heräsi samasta sängystä, meikit naamalla ja tukka pystyssä. tsikulla oli mennyt melkein kaikki kynnet poikki, oikean käden kahdessa sormessa oli komeat viiltohaavat ja molemmat polvet pahemman kerran mustelmilla. drotsin kankku ja kylki jomottelivat myös paljon puhuvasti. Näitten vaivojen lisäksi molempien takaraivoissa paukutti armoton rapula ja vielä armottomampi morkkis. Sattui sieluun, sydämeen ja omatuntoon, kun muisteli mitä kaikkea oli tullut tehtyä ja mitä ehkä jäi kokonaan hämäränpeittoon.
Niin. Karmea olo tosiaan vaan lisääntyi, kun huomattiin, että drotsin puhelin oli jäänyt jatkamaan iltaa johonkin päin Tamperetta. Tämä kaksikko vietti siis suorastaan hulvatonta krapulapäivää, juosten kilpaa oksentamassa edellisen illan riemua pihalle. Välillä tosiaan drots yökkäsi kylppärissä vessanpönttöön, tsikun päästellessä makkarissa ämpäriin.
Näin fiksusti aikuiset ihmiset osasivat siis käyttäytyä! Lauantai-iltana nukkumaan ruvetessa molempien sydämiä kylmäsi, kun kertailtiin, mitä kaikkea olisi voinut sattua. Eikä naurattanut oma hölmöily tippaakaan. Arvokkuus ja ego koki semmosia kolhuja, että paraneminen kestää kyllä hyvän tovin! Nyt on morkkis laskenut jo sen verran, että ei enää itketä ajatus kirjailla näitä juttuja ylös. Seuraavaan kertaan on kyllä aikaa ja silloin jää vodkat ja tequilat juomatta.
Mutta kyllä, oli meillä tuon kaiken hölmöilyn lisäksi hauskaakin! Me olimme nuoria (mitä ollaan kyllä edelleenkin), me olimme kauniita ja me bailasimme sydämiemme kyllyydestä.
Sunnuntaina sitten ajeltiin Giganttiin ostamaan drotsille uutta puhelinta. Nolotti, nauratti ja melkein itkettikin koko tilanteen tragikomisuus. Myyjäpoika kun kauppasi drotsille vakuutusta, joka kattaa kaikkien seuraavan vuoden aikana tulevien vahinkojen korjauksen. Noh, ongelmana kun ei ole se, etteikö se puhelin pysyisi kunnossa. Se ei vaan tykkää pysyä tallessa. Oli meinaan jo toinen kerta, kun hölötin meni hukkaan alkoholin vaikutuksen alaisena.
Niin, Fat Ladyssa oli ihan Bill Kaulitzin näköinen baarimikko. Tai sitten tsikku joi baarimikon Billin näköiseksi ja päätti vielä kertoa kyseisen asian tälle juomanlaskijalle.
Että nolottiko?
Tämä kertoo meistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti