Reissussa rähjääntyneet VOL2

West Coast Unit goes to Hamburg

Part 2

Ja torstaipäivä valkenikin sitten shoppauspäiväksi! Nyt paistoi oikeasti aurinko ja sakki sujautti itsensä aamuvarhain kohti U-asemaa. Jotenkin ajateltiin, että kun mennään keskustaan shoppailemaan, niin mennään sinne keskustaan eli Hauptille. Noooh, päästiin eteläiseen päähän ja käytiin apteekissa ostamassa rakkolaastareita, jo siellä oli itämaisia naisia huivit päällä töissä. Eipä kiinnitetty sen kummempaa huomiota sitten pitemmän päälle, kunnes alettiin kävellä katua pitkin. Näytti vähän köyhältä ollakseen Hampurin keskusta. Kauheasti oli itämaisia ja turkkilaisia kaapukauppoja ja aika ränsistyneen näköistä. Käännytäänpäs tästä oikealle ja kierretään kortteli. Missä me muuten ollaan?

Ja kartta käteen. Sergei otti asiakseen tutkailla drotsin isän karttaa, kun kaksi muuta pistivät tupakiksi. drots huomasi talon seinässä lukevan Hansaplatz, joka on siis St. Georgin yksi pääkaduista. Ja noin jälkeenpäin kuullen, yksi Hampurin pahimpia huume- ja huorakatuja. Kas, kun emme kokeneet paikkaa sen kummemmin erikoiseksi kuin vähän pykälää St. Paulia huonommaksi alueeksi. Oh well, tekevälle sattuu.

Lopulta löysimme tiemme shoppailukadulle, eli Möckebeckerstrasselle, oltiin jääty tyylikkäästi yksi haltti liian aikaisin pois kyydistä. Onneksi hätä ei ollut ollenkaan kummallinen, siinä se sitten päivä menikin shoppaillessa, löydettiin jopa Sergein onneksi New Yorker, Mango, ja herra ties mitä muita kauppoja, joista drots ainakaan, ehkä tsikkukaan, ollut sen kummemmin kuullut, ja Sergei piti meitä muotitiedottomina. Tosin vain vilkaisu drotsiin todistaa sen oikeaksi.

Lopulta löysimme ruokailun jälkeen puolivahingossa Hip Hop Storen. Pitihän sinne mennä. Tai noh, kyllä siinä kekkaloitiin hetki kuin mitkäkin idiootit ja tsikku ei loppupeleissä suostunut tulemaan sisälle ollenkaan, vaan juoksi karkuun korttelin taakse. Sergei ja drots menivät katselemaan aitoja herra ties minkä merkkisiä vaatteita, jotka kyllä hieman kiehtoivat. Vaikka meistä ei ole kukaan lähelläkään hip hoppia, drots nyt lähinnä (ja sekin hyyyyvin kaukana) niin oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Kunnes tsikku otti itseään niskasta kiinni ja tuli puljuun sisälle. drots ja Sergei oli eri puolella kauppaa ja tsikku suuntasi ensin lähempänä olleen drotsin luo.

”Mitä sä kävit juomassa? Sä joit Batteryn”, drots virnisteli toisen tuoksahtavalle aromille.

”Muuten hyvä, mutta täällä ei saa sitä, RedBullin vedin”, tsikku sanoi nauraen ja siirtyi Sergein luo. drots kuuli muutaman metrin päähän Sergein kysyvän lähes saman.

”Mitä sä oot syöny?”

Siinä vaiheessa ei naurua pidätellyt mikään. RedBull todellakin antaa siivet, tai erittäin levottomaksi tsikku ainakin muuttui. Tämä nappasi jostain henkarin ja alkoi törkkiä sillä drotsia takapuoleen. tsikku vauhkoontui ihan täysin ja lopulta kaikki lähtivät pois storesta yrittäen näyttää edes vähän normaaleilta.

Ja ilta päätettiin pyhittää nesteille ja Reeperbahnille. Siitä se vasta riemu syntyikin. Käytiin viereisessä kiskalla ostamassa venäläistä vodkaa ja ajateltiin siinä sivussa, että kohta meitä luullaan Tatjanaksi, Katjushkaksi ja Vlodnitoskiksi, kun hyllyssä olisi ollut Finlandia vodkaakin. (Niin, kuten Eepu mainitsi blogisaan jokin aika sitten reissun päällä ollessaan, ettei Saksassa ole Alkoa tai muuta vastaavaa, vaan kaiken alkoholin saa ostettua ruokakaupasta, kiskoilta etc.)

Siitähän se meno sitten lähti. Paikan päälle päästiin ihan nätisti kukin omilla jaloillaan. Ensin vähän kierreltiin ja päätettiin mennä lähellä olevaan pornokauppaan. Sisään päästyämme henkilökunta tuli pyytämään henkkareita. Siis henkkareita, pornokaupassa, Reeperbahnilla. Kaikki kuitenkin täysi-ikäisiä olimme, joten tutkimusmatka sai jatkua. Siellä kyllä löytyi jos jonkinmoista viihdykettä ja olisi ehkä saanut ihan privaattiaikaakin, sillä joitain musta-pinkkejä oviaukkoja siinä sivussa oli. Mutta emme tutkailleet lähempää!

Alun perin oli tarkoitus mennä Moon Doo –nimiseen baariin, kun me ei ihan joka luolaan olisi uskallettu mennä. Ehdit istua takalistollesi ja jo joku nainen on antamassa sylitanssia ja vaatii viittäkymppiä tissien väliin. Olimme kuulleet kautta rantain, että Moon Doo olisi Bill Kaulitzin Hampurin kantapaikkoja, joten sen täytyi olla edes puoliksi normaali yökerho. Yritykseksi jäi. Ja jälkeenpäin kuvia sieltä katseltua, ei paljoa haittaakaan. Bill Kaulitz on todellakin ulkonäkönsä kanssa soveltuva sinne ja me oltaisiin erotuttu joukosta kuin syöttölehmät gasellien joukosta.

Sitten mentiin härkärodeobaariin vessan perässä miljoonaa ja tilattiin baarimikolta ”something sweet” ja saatiin ihan törkysen hyvät paukut. Ne siinä kittailtiin ja jatkettiin vessan jälkeen matkaa. Päädyimme sitten suomalaisina karaoken perässä Thomas’ Placeen ja pienen kulttuurieroavaisuuksien jälkeen saatiin juomat. Sekoilujen jälkeen saatiin sovinnoksi talon piikkiin kuoharia baarimikon kanssa. drots ei oikein ollut päässyt alkoholin makuun, vai sanotaanko tuntuun, ja jäi tiskille laukkujen kanssa, kun tsikku ja Sergei menivät tanssimaan. Tovin kuluttua tsikku ilmestyi drotsin viereen ja sanoi vähän varovaisesti:

”Sergei löysi suomalaisia poikia.”

drotsin ilme oli kuulemma todella näkemisen arvoinen siinä vaiheessa.

”Suomalaisia? Et vittu oo tosissas?”

”No joo joo!”

”Mä en tullu Saksaan asti hilluakseni suomalaisten miesten kanssa Reeperbahnilla!”

Lopulta pieni hymynkare levittäytyi drotsin huulille ja koko seurue uusine tuttavineen kävi tupakalla ulkosalla. Siinä sitten Sergei heilui omilla reiteillään tsikun ja drotsin valvovan silmän alla, kun kaksikko kävi laulamassa pariin otteeseen karaokea ja imaisi muutamat nestemäiset sisuksiinsa. Viiden aikaan kaksikko päätti, että nyt on aika lähteä takaisin hotellille, kun aamu alkoi sarastaa jo hyvän matkaa.

Jos ei muuta, niin Sergei on maailman helpoin saada lähtemään baarista pois. Ei mitään ongelmaa. drots jäi polttelemaan tupakkansa loppuun, kun tsikku meni hakemaan kolmannen sisältä. Ei kuulemma ollut tarvinnut sanoa muuta kuin että nyt mennään hotellille ja takaisin oli saanut hilpeän ’okei’ –vastauksen ja tyttö oli hypännyt saman tien tuolilta alas sanomatta edes heippoja toisille.

Ovesta heilui ulos pelottavan horjuva pari ja drots menikin Sergein toiseen käsikynkkään. Sujuvasti tsikun kanssa raahasivat pienen Sergein mukanaan, ei varmaan neidin jalat edes osuneet joka askeleella maahan asti, kävivät ehkä vain vipperän lailla alla. Seuraavaksi pysähdyttiin ottamaan vähän aamupalasämpylää. Sergei istutettiin ulkona olevaan pöytään ja johan siihen tulee saksalaisia gigoloita kierimään humalaisen Sergein ympärille. drotsilla alkoi sietomittari hipua jo hivenen liian lähelle punaista, mutta tämä puri vain hammasta yhteen mennen ostoksille tsikun kanssa, joko oli onneksi hieman hilpeämmällä tuulella.

Ja päästyään takaisin ulos, Sergei istuu velttona tuolilla, pää pöydässä.

”Ja nyt YLÖS!” murjaisi tsikku puoliksi hymyillen ja taas lähdettiin raahaamaan kolmatta neitiä kohti hotellia. Tosin nyt tehtiin diili, drots kantoi kaikki sämpylät käsissään (ei ollut pussia tai mitään, kaikki oli erikseen, saksalaiset -.-’) ja tsikku raahasi Sergeitä. Päästiinpä sitten Reeperbahnin päähän, seuraavana pysäkkinä tien toisella puolella oleva Burger King, vähän iltapalaa, vaikka taisi olla enemmänkin aamupala.

Kuitenkin maalisuoralla kohti burgeria, Sergein voimat pettivät totaalisesti ja tämähän levahti katutasoon makaamana kahden muun naureskellessa ja päivitellessä vieressä. 

Samassa näkökenttään osui drotsin pahin painajainen. 

Kadulle tullessa kolmikko oli kiertänyt kaukaa katusoittajan. Keski-ikäisen pitkähiuksisen ja pehkopartaisen miehen, joka näytti siltä, ettei ollut käynyt suihkussa jokuseen toviin. Ääni sillä oli kova ja kuuluva ja viskin ja kaiken muun mahdollisen nesteen polttama, kunnon raspi. Se ei tainnut suuremmin edes hallita sitä kitaran replaamista, tai siltä se silloin kuulosti. Se lauloi (=huusi) kovaan ääneen ”RAIRAAAI DAIDAIDAI RAIRARAIRARAII” ja käveli kohti kolmikkoa. tsikku ja drots olivat kumartuneet kiskomaan Sergeitä ylös tuhannen vimmalla, hotellille ei olisi enää matkaa kuin muutama kortteli.

”Ei hei vittu, nyt toi lipeän polttama tulee tänne”, drots voihkaisi taas sietokyvyn käydessä hyvin minimiin. Vastausta sen kummemmin odottamatta tämä suoristautui neljä sämpylää käsissään ja veti syvään henkeä, pelimannin ollessa jo metrin päässä. drots kääntyi kohti katusoittajaa ja tuikkasi harvinaisen kärsimättömällä äänellä:

”Mee nyt vittuun siitä!!” Suomeksi tietenkin.

Hyvin näytti ukko ymmärtävän vierasta kieltä, sillä teki saman tien täyden 180 asteen käännöksen ja jatkoi rairatustaan toiseen suuntaan. Siinä vaiheessa tsikku oli melkein itsekin maassa tosin naurun voimasta, kun drots taas olisi alkanut keskittyä Sergein noukkimiseen. Oli kuulemma taas ollut näkemisen arvoinen tilanne. Sille naurettiinkin sitten joka välissä ja vielä Suomessakin moneen otteeseen, ja nauretaan vielä monta kertaa.

Sinne Burger Kingiin päästiin vihdoin, kun Sergei saatiin ylös. Tämä istutettiin taas pöytään istumaan ja taas jatkettiin matkaa. drotsilla ruuat ja sämpylät käsissä ja tsikulla kädet täynnä Sergeitä. Kotikadulle päästyä alkoi kuulua valitusta takaa, kun Sergei sanoi korkkareiden sattuvan. Loppumatka käveltiinkin sitten avojaloin, kun drots kulki edeltä varmistaen, ettei kadussa ollut mitään, mihin olisi itsensä voinut loukata.

Hieman iloliemen vaikutuksen alainen Sergei mötättiin ensin huoneen lattialle istumaan, sitten riisuttiin ja vaihdettiin yövaatteet päälle, hilattiin sänkyyn, nostettiin tyyny pään alle ja hyvää yötä, Jeesus myötä. Ja kaksi muuta majoittautuivat parisängylleen syömään ranskalaisia.

”Syöttekste siellä jotain?”

”Ei syödä, nuku sinä vaan!” kuului vastaus molempien suista ja sitten se nukahtikin jo.

”Ei muuten taida muistaa mitään huomenna”, drots totesi mussuttaen saksalaisia ranskalaisia.

”Juu ei taida muistaa.”

Eikä se sitten muistanutkaan.

-

In Finland we have this thing called rapula. Hangover. Dagen Efter. Moring after dark. Ihan miten vain sanottuna, mutta tsikku ja drots osasivat KERRANKIN ottaa niin, ettei ollut mitään ongelmaa seuraavana päivänä. Sergein tilasta huolimatta, ei silläkään ollut kummoinen olo. Nukuttiin kyllä ihan kiitettävästi iltapäivän puolelle.

Aiemmin oltiin sovittu, että mennään taas seitsemäksi vierailemaan Eimssin residenssiin ja lähdetään kiertelemään vähän autolla. Sebastian urhollisesti kuskasi meitä ympäri Alsteria, Elben rantaa ja kaupungin katuja.

Takaisin hotellille päästyämme kello oli jo lähempänä 11 illalla, kun tajusimme tarvitsevamme krapularuokaa. Eihän siinä jaksanut kovin kauas lähteä, joten kurkimme siinä samaa korttelia ja bongasimme paikan nimeltä Trattoria Remo’s. Italialainen paikka ja sinne me menimme. Josta sitten kehkeytyi meidän vakkarirafla loppureissuksi. Tästä kuulemme vielä, kohtalokas paikka, etten sanoisi.

Voi hyrskyn myrskyn, ihan unohtui! Nyt, ennen kuin alkaa lauantain sepustus, täytyy teitä päivittää hieman.  Kikkarapää ei suinkaan ollut ainut miespuolinen ja nuori respatyöntekijä! Siinä oli torstain ja perjantain heilunut sellainen todella hyvännäköinen nuori pitkä ja tumma mies, joka nimettiinkin osuvasti Hottispottikseksi. Siinä sitten oli väännelty huonoa huumoria ja vitsintynkää niin Kikkarapäästä kuin Hottispottiksestakin. He kaksi olivat olleet… Ehkä torstaina, kahdestaan töissä ja näyttivät tulevan oikein hyvin juttuun, ai että.

Lauantai pyhitettiin toiseksi shoppailupäiväksi, joten herättiin hyvissä ajoin laittautumaan. Meikatessa läheltä kuului hirveä rynkytys ja ryminä ja siinä sitten vitsailtiin, että Hottispottis ja Kikkarapää on viettämässä laatuaikaa kahdestaan, kun niin söpösti näyttivät tulevan toimeen respassa aiemmin. Siitä sitten suunnistettiin alas tupakalle ja respa oli tyhjä. Siihen ei ehditty edes kissaa sanoa, kun yksi hotellin kolmesta ovesta avautui ja Hottispottis asteli hymy naamalla alas rappusia ja tervehti meitä, käsissään kaksi suloisen neonvihreää ja –punaista pikkupyyhettä. Siinä naurunremakassa meinasi tukehtua itse kukin ja jos Kikkarapää olisi vielä ilmestynyt samasta ovesta yhtä Naantalin aurinkona, drots olisi ainakin kipannut kadulle nauramaan sydämensä kyllyydestä. Valitettavasti rööki ei kestänyt niin kauan, mutta ihan ilman Kikkarapäätäkin sai revittyä kunnon aamunaurut.

Lähdimme siis shopailemaan, Möckeniin päästyä löysimme melkein heti Saturnin ja suunnistimme sinne. Sieltä tarttui käpälään viihdykettä reissaajille ja joitain tuliaisia. Aiemmin oli ollut Kristan kanssa puhetta Hamburg Dungeonista, kauhutalosta, joka kuitenkin päätettiin jättää väliin, koska Sergei on ainoa kauhun ystävä.

Mutta kuinkas kävikään. Hetkeä myöhemmin porukka löysi itsensä taksista ja samassa jonottamassa, drotsin kädet täristen. Se oli kokemus sinänsä, ei ollenkaan niin pelottava, enemmänkin mielenkiintoinen. Siinä kerrottiin Hampurin historiasta ja osa puhutusta tekstistä näkyi ruudulla englanniksi ja kolmikko nappasi sieltä täältä sanoja saksasta, joten ei olleet ihan ulapalla. Se kesti 90 minuuttia ja tuntui lyhemmältä.

Lopussa kaikki istutettiin sellaiseen huvipuistolaitteeseen ja se lähti hitaasti kohoamaan ylös musiikin soidessa. Äkkiä valot räjähti tilaan ja vuorossa oli kolmen metrin vapaa pudotus. Ja tietenkin valokuvaus, samalla periaatteella, kun Särkänniemessä ja muissa huvipuistoissa. Sanotaanko nyt, että tiedämmepä ainakin kaikki, miltä näytämme, jos meidät joskus hirtetään. Ja drotsin hiukset ainakin pysyvät kuin liimattuna paikoillaan, vaikka pitäisi pudota vapaasti vähän pidemmänkin matkaa.

Dungeonin jälkeen oltiinkin sitten ihan aikuisten oikeasti kunnolla eksyksissä. Pitkän aikaa ensin haahuiltiin etsien taksitolppaa, jota ei löytynyt. Pidempi tovi piti myös tutkailla karttaa ja lopulta huomattiin, ettemme olleet koko kartalla. Jatkoimme sitkeästi talsimista ja löysimme vahingossa U-Bahn aseman ja menimme vielä takaisin Möckeniin käydäksemme Europe Passage -ostarilla pyörähtämässä.

Sieltä päätettiin mennä taksilla hotellille ja onnistuimme sitten hilaamaan itsemme taas yhdelle Hampurin porvarialueista. Meidän Mohammed-kuskimme oli viimeisen päälle laitettu ja puettu ja katsoi meitä kuin halpaa makkaraa. Siinä teille esimerkki awkward situationista. Never again.

Hotellille päästyämme oli vuorossa ruokaostokset. Ne hoidettiin jo rutiinilla ja sen jälkeen hilauduttiin samaiseen Trattoriaan syömään ja meidät siellä tietenkin muistettiin. Meidät vietiin pöytään ja samainen tarjoilija tuli ottamaan juomatilaukset. Edellisenä päivänä Sergei ja drots oli ottanut colat ja tsikku mineraalivettä.

Tarjoilija muisti senkin, mutta valitettavasti herran hieman huonolla englannilla fraasi ”Coke?” muuttui aika haipakkaa ilmaisuksi ”Cock?” Ensin drots joutui sanomaan, ettei ihan seurannut, ja tarjoilija katsoikin drotsia ja kuului ainakin tsikun korvaan sanovan ”Cock?”

”Yes, yes please!” drots vastasi ja samaa kysyttiin Sergeiltä ja tämäkin nyökytteli hymyssä suin. tsikku näytti kauhistuneelta, mihin nuo kaksi nyt olivat lupautuneet, tarjotaan vaan cockia pöytään ja ollaan RAVINTOLASSA! Kun huomio siirtyi tsikkuun ja ”Cock?” muuttui ”Water?” niin tsikullakin alkoi juosta ajatus. Tämä huokaisi helpotuksesta ja jatkoi myöntävän vastauksen linjaa.

Ruuan jälkeen talo tarjosi Amaretot. Ja mehän tietysti otettiin. Meidän juomatarjoilija arvasi jossain välissä meidän olevan Suomesta ja alkoi heti huudella Häkkistä ja jauhaa ”Kimi, Kimi!” Hän saikin sitten osuvasti nimekseen Kimitin. Ja nuori isokorvainen harjoittelijapoika näytti ihan Dumbolta, joten hänestä tuli Norsupoika. Kekseliästä sakkia, eikö vain.

Siinä ajassa oli jo ehtinyt tottumaan, että olimme ainoita, jotka puhuivat suomea. Siinä sitten keskustelun lomassa puheeseen karkasi aika ajoin sanoja, kuten porno, yök etc. ja tajusimme, että ne ovat melko kansainvälisiä sanoja. Aloimme siis taas vähän varoa, mitä suustamme päästimme. Tosin tähän kategoriaan saadaan vielä parempi esimerkki seuraavan päivän selostuksissa, ihan kohta, ala tsikku. Tai no, seuraavassa osassa!

To be continued