Silirimpsis sileä tie

Kato nyt, kato nyt vittu Marke missä mie oon, mie oon kakskyt seittemän, kohta kakskyt kaheksan ja missä mä nyt oon ja missä elämäntilanteessa. Katto sit vittu ettet oo samassa jamassa, kun minä, kun oot tässä iässä!

Sitten se otti ison kulauksen kolmen litran illan viinivarastostaan.

--

Siitä se ajatus sitten lähti, idiotismin hiljaiselon rikkominen.

Olipa kerran Suomen itsenäisyyspäivä vuonna 2013. Tämä kaksikko harmitteli, kunnei ollut samaan kaupunkiin ja samaan talouteen eksynyt. Haaveena olisi ollut tehdä hyvää ruokaa ja mässyttää karkkia, sipsiä ja viiniä (ja ehkä vähän vodkaa) miesmurheisiin. Moemmilla niitä kun on, ihan vaikka muille jakaa.

Onneksi on olemassa Skype ja videopuhelut.

Useampi tunti tässä on jo möllötetty kumpikin omilla sohvillaan läppärit ja tabletit sylissä Skypet ja videopuhelut päällä. Molemmat myös mässytti ruokaa ja karkkia, tsikku vetää koko ajan valkkaria sisuksiinsa, kun drots tyytyi pullolliseen Cola Zeroa.

Tässä puhelun lomassa on kyllä nyt taas niin monet itkun arvoset keskustelut käyty (toim. huom. oikeita kyyneliä ei ole kyllä kukaan valuttanut), sillä aiheet on taas niin suoraan elävästä elämästä ja ihmissuhteiden hankaluuksista. Pieni varoituksen sana, tässä postauksessa ei käsitellä kaksikon tyhmyyttä, viinanhimoa, tyhmyyksiä ja mokia, vaan sitä, miten kaksi nuorta naista elää täysin eri planeetalla kuin nuo kaksilahkeiset, ja miten hankalaksi pienen elämän voikaan saada, kun ei tiedä, miten kuuluisi toimia. Ja vaikka tietäisi, ei kuitenkaan nin uskalla tehdä.

tsikulla on monta pientä rautaa tulessa, joista tulee keskivertoviihdettä jos on tullakseen, paikallista viihdettä ainakin niistä saa irti. drotsilla puolestaan on yksi iso rauta tulessa, joka neidin vainoharhaisuudesta ja statuksen kyseenalaistamisesta pyörii kuin tuuliviiri.

Miten hankalaa se voi oikeasti olla? Ei oo kovin montaa viikkoa tai kuukautta, kun tsikku itse kamppaili saman asian kanssa, missä drots on nyt. Tai saman tyylisessä, sanotaanko näin. Kun ei tiedä, missä mennään, eikä uskalla sitä toiselta kysyä tai ottaa puheeksi, kun kammoaa senkin vähän menettämistä. Ja ennen kuin homma ehti ihan liian totaalivakavaksi heittäytyä (näin kävi kyllä myöhemmin, no worries), niin tsikku mainitsi, että tekisi sitä mieli vähän jotain tehdä.

Niin. tsikku on vinkunut omista miesvaikeuksistaan kesällä ja alkusyksystä. Mutta voi luoja meitä kaikkia varjelkoon siinä kohtaa, kun tsikulla ihan aikuisten oikeasti on joku suhteen tynkä kiikarissa. Sitten ollaan pulassa. Ja pahassa. Tai ainakin drots on. Sen nimittäin pitää osata sanoa joka helvetin tuskailuun oikeat sanat ja jaksaa kuunnella tsikun hikoilut. 

drots on kuitenkin osannut hoitaa omat hommansa ihan hienosti. 

"Niin ei sillä, ettei sun kanssa tässä kivaa olis, enkä minä sitä panemista tässä vaan ajattele. Vaan vaikka jotain leffaa."

"Juu en minäkään. Mutta tota, kyllä mun on vähän ikävä sitä yhtä."

Sitten loppukevennykseksi vertailtiin teinifinnejä lähietäisyydeltä webbicamin välityksellä.