Koko viimeisen viikon parivaljakko on aamuisin vaihtanut väsyneitä tekstareita, "Enää neljä aamua. Neljä vitun aamua." "Enää kolme aamua. Kolme vitun aamua." "Enää kaks aamua. Kaks vitun aamua." Ja tänään kellon soidessa sai vihdoin lähettää toisilleen tekstarin, "Enää yks vitun aamu." Siis aikanen herätys aamu. drots suuntaa mukavuussyistä perjantaina hyvissä ajoin Turkuun, kunhan kumpainenkin on nukkunut ensin hyvät yöunet.
drots sanoo (18:54)
en tiiä koska oon viimeks ollu näin loman ja nollauksen tarpeessa
tsikku sanoo (18:54)
EN KANS MUISTA *reps*
vittu varmaan syyskuussa
drots sanoo (18:55)
totah
nyt sanoit pelottavan lausahduksen *whistle*
ja nyt minä sanon vielä pelottavamman
MUISTA OSTAA MEIDÄN LIKÖÖRI
tsikku sanoo (18:55)
JOO
MÄ MEEN HUOMENNA VIINAKAUPPAAN *repskops*
Sinä suloisena syyskuun iltana oli siis tämä meidän surullisenkuuluisa hukkaamuistisijadrotsinpuhelinjatsikku -iltamat. Ja jälkipohdintojen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että se oli se pullo likööriä, joka me tuhottiin etkoilla vodkapullon ohella. Normaalisti siis juodaan "vaan" vajaa litra vodkaa puoliksi. Nyt juotiin toinen mokoma likööriä. Ja muisti meni. Yhtäläisyys on väistämätön. Sillon vannottiin kautta maailman kivien ja universumien kantojen, että likööriin ei kosketa enää ikinä. Nyt sitten tsikku peijjooni meni linkitämään kuvan, joka suorastaan huusi drotsin nimeä.
Nyt on drotsin vuoro hoitaa vodka paikanpäälle, tsikku hankkii sen kavalan liköörin. Katsellaan sitten taas, mikä on hukkaussaldo, kun sunnuntaina puidaan jälkipyykkiä. Ollaanko kalpeena hiljaa ja luvataan, ettei enää koskaan. Tai siis. Ei ennen ensi kertaa.
Palaillaan siis ehkä jo loman aikana, jos ego kestää muistelut tekstin muodossa. Viimeistään viikko loman jälkeen, kunhan molempien polvet, selät, perseet, ja ennen kaikkea ne egot on parantuneet. Tosin tarkotuksena on tehdä muutakin kun vain tuhota aivojaan. Tarkoituksena on nukkua ja syödä hyvin, fiilistellä Berliiniä, shoppailla, tutstuttaa ujo drots tsikun sikäläisiin ystäviin (IIKS!), kokkailla ja leipoa ja tietysti viettää drotsikku -laatuaikaa. ♥
Ps. Jos itse ollaan taas CAN'T REMEMBER WHAT HAPPENED -fiiliksellä liikkeellä, niin toivottavasti kanssajuhlijat (siis meidän oman seurueen, en nyt puhu ventovierasita, vaikka niin kävikin silloin syyskuussa...) on tarpeeksi tajuissaan ja ohjastaa parivaljakon oikeaan osoitteeseen punkkaamaan. Viimekertaisesta matkasta kun on muistissa vain mustia ja valkoisia täpliä. Että terkut vaan Maille, jos tämän satut lukemaan. ^^'
Voi meitä. Mihin me vielä toistemme kanssa joudutaan.
Onneks teidän seurassa oli tää yks äiti ihminen, joka ohjasi teidät kotiin.. Oma kotiin pääsy onkin sitten juttu eriksee :D
VastaaPoistaNojoo mutta se ei ollu sun omasta kunnosta johtuva viivytys! Tai este, ihan kuinka vaan. :D Mutta onneks loppu hyvin kaikki hyvin!
Poista