The Actors Have Gone Home

Pääsiäisenä käytiin siis reissussa ja ideana oli kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Reissusta rähjääntyneenä se kirjoittaminen aina vaan lykkääntyi ja lykkääntyi, mutta lopultakin näin äitienpäivän kunniaksi istahdimme alas ja päätimme saada tämän valmiiksi. Matkamme suuntautui siis tsikun kotikulmille iloiseen Pohjois-Karjalaan, tarkemmin sanottuna Nurmekseen. Pitemmittä puheitta, olkaapa hyvät! Ja mukavaa äitienpäivää kaikille! ^^

Perjantai 22.4.2011

Herätyskello oli veivattu soimaan aamulla tasan kello kuusi. tsikku oli edellisenä iltana reissannut drotsin luokse yökylään, että aamulla päästiin liikkeelle yhdessä. Torstai-iltana ei meinannut tulla uni silmään sitten millään, puolenyön aikaan alkoi olla nuijanukutukset lähellä, mutta onneksi Unimatti muisti viimeinkin pysähtyä siinä korttelissa. Perjantaiaamuna tsikun puhelin pärähti viestin merkiksi jo klo 05.40. tsikun veljen rouva siellä jo hoputti kaksikkoa matkaan ja tämä poppoohan teki työtä käskettyä, makoiltuaan ensin kuitenkin sängyssä kellon soittoon asti. Oli suorastaan historiallista nähdä, kun nämä kaksi aamuntorkkua loikkasi sängystä ylös kiekaisten samalla "Vihdoinkin!"

Matkaan päästiin puolikahdeksan aikoihin. Ajokilometrejä oli edessä reilut viisisataa. Sää oli alkumatkasta sateinen ja matkalla nähtiin kaksi peuraakin. Auto oli lastattu täyteen levyjä, juotavaa ja hienoista naposteltavaa matkan sujumisen takaamiseksi. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Kolmenkulman ABC:lla Tampereella. Sen jälkeen matkattiinkin jo Keljonkankaalle asti, missä pysähdyttiin ruokailemaan. Valitettavasti tämä pulju ei tarjonnut hyväksi todistettuja kanapaniineja, joten jouduimme tyytymään mozzarellaan. Todistettiin se siinä sitten ei niin kamalan hyväksi vaihtoehdoksi.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Kuopion Pitkänlahden ABC. Paikka oli täynnä letkeitä savolaisia, vessat oli ihan täynnä ja pari viemäriäkin tukossa. Riipastiin siinä vielä viimeiset kahvit ja kaakaot naamariin ennen kuin nostimme kytkintä (vaikka hoviautossamme herra Moritz Hagenissa ei sellaista olekaan) ja aloitimme viimeisen koitoksen. Tällekin välille mahtui vielä yksi tupakkatauko, mutta lopulta kolmen maissa iltapäivällä saavuimme Nurmeksen pitäjään. Ensimmäisenä päätimme visiteerata tsikun pikkuveljen ja tämän pikkuruisen mäyräkoiranpennun, Ilmarin. Olipa kerrassaan hellunen ja viehättävä otus, ei voi muuta sanoa. Ilmari siis, toim. huom.

Siitäpä sitten jätimme keskustan taaksemme ja porhalsimme suoraan landelle. Ensiksi pysähdyttiin näyttämään nokkamme tsikun vanhemmille, missä ryystettiin taas kahvit. Sen jälkeen siirryttiin naapurissa asustavien tsikun isoveljen ja tämän rouvan luokse, missä olikin jo ruoka odottamassa kahta nälkäistä kulkijaa. Vieraita oli lisäksi odottelemassa myös kaksi karvakorvaa, labradorit Tino ja Taavi.

  

drots opastettiin karjalaisen perinneruuan lihakukon ihmeelliseen maailman, sen jälkeen ohjelmasta löytyi lähinnä hengailua. Illalla pelattiin nelistämme Suomi-visaa ja Aliasta. tsikku oikein loisti, voitti tietovisan ja Aliaskin tuli kuitattua tällä kaksikolla. Väsy alkoi hyvissä ajoin voittamaan, johtuen aikaisesta herätyksestä ja pitkästä matkasta. Koko porukka painui urvalleen jo ennen puoltayötä, sillä lauantaiaamuna oli myöskin edessä suht aikainen herätys, koska oli tarkoitus suunnata Joensuuhun moikkaamaan tsikun mummoa.

Lauantai 23.4.

Herätyskello soi puoli kahdeksalta aamulla. tsikku oli nukkunut yön lievästi sanoen huonosti. Ensin haittasi eteisessä vilkkuvat stereot, sen jälkeen sänkyyn tunkevat ja lattialla kuorsaavat koirat ja lopuksi oli liian kuuma. Kaikesta huolimatta kaksikko laittautui ripeästi päiväkuntoon ja siirtyi naapuriin, tsikun kotilandiaan. Siellä huideltiin kuvut pullolleen hirvisoppaa, jonka jälkeen pakkauduttiin BMW X3:n (se oli drotsin mieliksi suloisen vaaleansininen) ja startattiin kohti Joensuuta. Mukana olivat siis tsikun ja drotsin lisäksi tsikun vanhemmat ja isoveli. Isoveli pakotettiin mukaan, koska koska koska… Mummolle piti kertoa vauvauutisia! Kyllä, tsikusta tulee ensi syksynä täti! Reilun sadan kilometrin matka meni rattoisasti, matkalla pysähdyttiin Kolinportissa, mistä ostimma Sergeille tuliaisiksi ihanan kaulakorun, missä roikkui puinen sydän mustassa narussa.

Perillä Joensuussa tsikku tyylikkäästi pakotti veljensä kertomaan nämä vauvauutiset mummolle. Mummo oli uutisissa tietenkin todella innoissaan, miksipä ei olisi ollut… Joensuusta lähtiessä poikettiin vielä Prismassa ja sen jälkeen suunnattiin takaisin Nurmekseen. tsikku totesi, että ison bemarin takapenkki ei todellakaan ollut niin tilava kuin kuvitella saattoi. Polvet huusi kuolemaa jo puolessa välin matkaa.

Lauantai-illalle oli suunniteltu, että tokihan sitä drotsille esitellään myös Nurmeksen yöelämää! tsikun käly lähti ystävällisesti kuskiksi. Siinä sitten koluttiin muutama pubi (ihmisiä ei kyllä liiaksi näkynyt) ja käytiin välillä ruokkimassa nälkäistä kuskia Nurmeksen ABC:lla. Siinä vedettiin sitten sämpylää ja paniinia itse kukin ja niiden voimilla jaksettiin kuhkia eteenpäin. Illan kulkiessa tsikun nuorempi veli soitteli ja kutsui kolmikon poikkeamaan mökille, missä itse juhli nestepitoisissa merkeissä tovereidensa kanssa. Mökillä drots oli fiksu ja kieltäytyi tarjotusta valkoviinistä, vaikka ko. velipoika sitä meinasi ihan itse kurkkuun asti kaataa, mikä taas maistui tsikulle vähän turhankin hyvin. Muutaman siiderin ja kahden valkoviinimukillisen jälkeen tsikku oli hyvinkin hilpeässä kunnossa. Mökiltä suunnattiin vielä kertaalleen pubiin laulamaan karaokea ja sieltä pitseriaan. drots ja tsikun käly hoitivat pitsan ostamisen ja tsikun autoon, tämän horttoillessa pitkin ja poikin. tsikku veti siis hyvin perinteiset nurmeslaiset kännit.

tsikun isovelilandiassa kolmikko veti yöpalaksi kunnon satsin pitsaa ja sen jälkeen tsikku rojahti pitkälleen. Juuri ennen väsyneen reissaajaan lopullista simahtamista, kammarissa käytiin tsikun ja drotsin välillä seuraavanlainen keskustelu:

drots: Tarviikko ämpäriä?
tsikku: HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH?
drots: Niin, että tarviikko ämpäriä?
tsikku: *närkästyneeseen sävyyn* No en tartte!
drots: Okei, ihan kuin vaan. Et sitte purjoo mun päälle.

Että näin tällä kertaa. Sunnuntaiaamu oli onneksi pyhitetty vaan löhöämiseen, joten tsikkukin sai rauhassa nukkua humalansa pois.

 

 

 Sunnuntai 24.4.

Aamupäivä pyhitettiin nukkumiselle ja yleiselle hoopoilulle. Päivän ohjelmassa ei muutenkaan ollut muuta, kun pääsiäisruokailu tsikun vanhempien luona ja lisäksi tsikun eno vaimoineen oli varannut audienssin.

Illemmalla naisväki suuntasi vielä keskustaan karkki- ja tupakkaostoksille. Sillä aikaa tsikun isä, isoveli ja setä koittivat saada aikaan kunnon pääsiäiskokkoa, vaikkakin päivän myöhässä. Lähellä olevan järven rannasta oli raivattu järjetön määrä risukkoa ja näitä risukasoja tuikkasivat sitten tuleen. Sankka savu irtosi ainakin, jos tulen määrä jäikin vähäisemmäksi.

Illalla sukellettiin taas lautapelien ihmeelliseen maailmaan. Tietovisan vei tällä kertaa tsikun käly ja jostain kumman syystä tsikku ja drots saivat rökäletappion myös Aliasta pelattaessa. Vika oli ehkä siinä, että selitys ja ymmärrys eivät tällä kertaa kulkeneet käsi kädessä. drots ei ihan ymmärtänyt, mitä tsikku mahtoi tarkoittaa selityksellä ”jos mä nyt kuolen, teillä on tossa lattialla semmonen.” Kyseessähän oli tietenkin ruumis. Samaisessa pelissä kuultiin myös tämä drotsin selostus solistista, mikä löytyy tuolta aikaisemmista postauksista. Pelin aikana kaksikkoa vaivasi kevyehkö kenttähepuli, meinasi mennä nauramiseksi koko touhu. No, joskus käy niinkin. Illalla painettiin taas päitä tyynyyn suhteellisen aikaisin, koska aamulla olisi taas aikainen herätys ja pitäisi lähteä ajelemaan kohti länsirannikkoa. Reissu alkoi olla ehtoopuolella, nyyh.

 Maanantai 25.4.

Ylösnousunaika oli taas puoli kahdeksan tietämillä. Tällä kertaa fiilikset olivat huomattavasti vähemmän innostuneita kuin perjantaina lähtiessä. Taas laittauduttiin päiväkuntoon, pakattiin viimeiset tavarat ja vietiin laukut autoon. Sen jälkeen ajeltiin naapuriin syömään vielä paistia ennen pitkää ja väsyttävää reissua. tsikun isoveli, rouva ja Tino ja Taavi tulivat myös saattelemaan kaksikkoa kotimatkalle. No, masut täynnä hyvää ruokaa olikin hyvä lähteä paluumatkalla. Kolme päivää meni kyllä tosi äkkiä, aika suorastaan lensi, mutta niinhän se menee aina, kun on oikein kivaa. Meinasi tsikun kurkussa olla palasta ja silmänurkkia kutitella, kun auto Moritz Hagen starttasi pihasta, mutta pian se siitä iloksi muuttui.

 

Ensimmäinen pysähdys oli Siilinjärven ABC:lla. Lyötiin tankki täyteen menovettä, haettiin myymälästä suolakeksejä, virkistävää Hyvää päivää- juomaa ja sen jälkeen suunnattiin kohti Kuopion moottoritietä. Jostain syystä matka Jyväskylää kohti tuntui etenevän tautisen hitaasti ja tupakkataukoja tuli pidettyä useampikin. Alun perin suunnitelmissa oli pysähtyä Vaajakosken ABC:lle syömään ne kuuluisat kanapaniinit, mutta paikan ollessa täynnä kuin Turusen pyssy, suuntasimmekin Keljonkankaalle. Koko ajatus paniineista skipattiin ja päätettiin ruokailla oikein kunnolla. Samalla hämmästeltiin tsikun tulostamia bussiaikatauluja ja pohdittiin, loikkaisiko tsikku bussiin Tampereelta vai Porista.

Keljonkankaalta matka jatkui kohti Tamperetta. Tähän väliin mahtui vielä muutama tupakkatauko, sekä yllättävä motoristin näyttämä kansainvälinen käsimerkki. tsikku selosti suupielet vaahdoten drotsille jotain maailman parasta juttua samalla, kun drots ohitti edellä turraavan karavaanarin. Vastaan oli tulossa pari motoristia ja drots ehti kyllä siirtämään Moritz Hagenin hyvissä ajoin omalle kaistalle. Jostain kumman syystä yksi näistä kaksipyöräisellä ratsastavista ritareista nosti oikeaa kättään ja keskimmäistä sormeaan ilmaan. drots ei pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta tsikku oli niellä kielensä järkytyksestä. ”Siis näyttikö se KESKARIA? Näyttikö se MEILLE keskaria?!”

Matkaajat saapuivat Poriin iltapäivällä viiden aikoihin. tsikun bussi Turkuun lähti vasta puoli seitsemän, niin reissaajat parkkeerasivat auton drotslandiaan, siivosivat Moritz Hagenin säädylliseen kuntoon ja viettivät hetken vain seurustelemalla drotsin vanhempien kanssa ja puhumalla paskaa. drots joutui hieman kaahailemaan viedessään tsikkua asemalle, jostain syystä kello kulkikin nopeampaa, (tai auto hitaampaa) kuin ensin oli kuviteltu. Vetipä neiti kertaalleen jopa punaisia päin, mutta ainakin ehdittiin perille. Aikaa jäi jopa niin paljon, että ehdittiin vielä poltella viimeiset tupakat ennen tsikun lähtöä.

Kaiken kaikkiaan, reissu oli mahtava. Väsyneet matkalaiset pääsivät onnellisesti kotiin ja kovasti vannoteltiin, että joskus vielä uudestaankin.